Suomikin kuuluu YK:n alaiseen Kansainväliseen työjärjestöön (ILO), josta nyt tuli kirje työministeri Arto Satoselle (Kok). ILO:n mukana Suomen valtio on sitoutunut niihin sopimuksiin, joilla tunnustetaan oikeus työtaisteluihin. Kirjeessä todetaan, että Petteri Orpon hallituksen esitys lakko-oikeuden rajoittamisesta ei ole ILO:n sopimusten mukainen.
Hallituksen tukena on koko elinkeinoelämä, näkyvimpinä tahoina Elinkeinoelämän keskusliitto, Elinkeinoelämän valtuuskunta ja Keskuskauppakamari, jonka toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi on ottanut manaukseensa mukaan myös Yleisen työttömyyskassan YTK:n eli ns. Loimaan kassan. Romakkaniemi kehotti SAK:n jäseniä eroamaan ja liittymään YTK:n jäseneksi ja neuvoi kaikkia yrityksiä hakemaan työntekijöitä YTK:n jäsenistä.
Tilanne on hyvin erikoinen, kuten Sixten Korkmankin eilen kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Suomessa hallitus näyttäytyy nykyisessä työmarkkinaselkkauksessa työnantajapuolen esitaistelijana ammattiyhdistysliikettä vastaan.”
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies tietenkin on lakkojen kieltämisen kannalla, varsinkin poliittisten lakkojen. Voi kuitenkin sanoa, että nyt ei ole lakkoiltu erityisesti poliittisesti, koska protestin kohteena on ollut hallitus nimenomaan siksi, että se on muuttanut itsensä työmarkkinaosapuoleksi.
Poliittiset työtaistelut Suomessa eivät ole edes usein toistuvia. Edellisen kerran sellaisia oli 2018, kun poliittisilla lakoilla vastustettiin Juha Sipilän (Kesk) hallituksen aikeita heikentää työntekijäpuolen asemaa lakiteitse. Nyt työrauhalainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen omassa lakiesityksessäkin sanotaan, että ”muina vuosina poliittisten työtaisteluiden vuoksi menetettyjen työpäivien määrä on ollut vähäinen” ja että ”2000-luvulla toteutuneet poliittiset lakot ovat olleet pääasiassa alle vuorokauden mittaisia”. Miksi siis nyt?
Uuden talousajattelun keskuksen (ajatuspaja UTAK) nettisivulla on havaittu, että hallituksen perustelut muistuttavat kehäpäätelmää: ”Hallitus rajoittaa lainsäädännöllä poliittisia lakkoja, mitä vastustetaan poliittisilla lakoilla, joten poliittisia lakkoja pitää rajoittaa, jotta poliittisia lakkoja ei olisi.”
(Olen ollut kaksi kertaa lakossa, ja kyllä niissä molemmissa politiikkaa oli mukana, vaikka ne eivät olleetkaan nykytermin mukaisia poliittisia lakkoja.)
Ajatushautomo UTAKin pyrkimyksenä on keynesiläisen hyvinvointivaltion päivittäminen 2020-luvulle. UTAKin yhteiskunnallisia tavoitteita ovat demokratia, täystyöllisyys, tasa-arvo, kestävä kehitys sekä pienet varallisuus- ja tuloerot. UTAKin toiminnanjohtaja valtiot. tri Lauri Holappa, jonka kanssa toimistolla työskentelee myös valtiot. maist. Antti Alaja. UTAKin hallituksen puheenjohtaja on Juha Leppänen ja varapuheenjohtaja Tuulia Pitkänen.
kari.naskinen@gmail.com
