keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Päijäthämäläinen viisikko Heinolassa


Syksyllä 2023 oli iso taideuutinen, kun taiteenkerääjä Markku Villikka (66) lahjoitti lähes 1500 taideteoksen kokoelmansa Kouvolan kaupungille, Poikilo-taidemuseolle. Nyt tuosta kokoelmasta on vielä tämän viikon esillä 37 teosta Heinolan taidemuseossa. Erinomainen pikakatsaus viiden päijäthämäläisen taiteilijan tuotantoon: Mauno Hartman, Reino Hietanen, Jorma Kardén, Matti Koskela, Olavi Lanu. Täydennyksenä on lisäksi Lallukan taiteilijakodissa asuvan Antti Ojalan maalaama muotokuva toisesta nykytöölöläisestä Markku Villikasta (kuva tässä alla).

Lahden seudulla Villikka muistetaan Hollolan kunnan kaavoitusjohtajana. Lahjoituksensa Villikka kuitenkin teki Kouvolalle, sillä hänen äitinsä suku on kotoisin Sippolasta, joka nykyisin kuuluu Kouvolan kaupunkiin. Vuonna 1987 perustettu Poikilo on Kymenlaakson ainoa taidemuseo, jonka Poikilo-nimi tulee iittiläisen taiteilijan Pekka Nissisen poikilo-veistossarjoista, joita hän teki Kymijoesta löytämistään uppotukkien pätkistä. Nissinen maalasi poikilonsa kirkkailla väreillä ja otti niiden nimen kreikan kielen poikilos-sanasta, joka tarkoittaa värikästä, kirjavaa, haluttua asiaa ja vaihtoa. Nissinen tulkitsi lisää: poikilot edustavat onnellista vaihtokauppaa, rakkautta ja iloa.


Mikähän yhteensattuma tämä on: Iitissä meni moottorirata mönkään, mutta Poikilo-museo voi entistä paremmin, ja Villikan lahjoituksen tilantarpeen takia Poikilo-museo ottaa käyttöönsä Kouvolatalossa pienoissähköautoratana olleen tilan.


Aivan kaikkia teoksia Villikka ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi lahjoittanut pois, vaan jätti kotiinsa 30 teosta. Poikilon Villikka-kokoelmassa on teoksia 355 taiteilijalta, maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja valokuvia. Eniten on suomalaista taidetta, yhteensä 1150 teosta. Lisäksi sopimuksessa on maininta, että Villikka kartuttaa kokoelmaa tulevina vuosinakin.

Villikka aloitti taidekeräilynsä varsinaisesti 80-luvun lopulla, mutta suurimman osan hankinnoistaan hän on tehnyt viimeiste 15 vuoden aikana.

Heinolassa nyt esillä olevalla viisikolla oli keskeinen merkitys Lahden nousussa kuvataiteen merkittäväksi keskukseksi 1970-80-luvuilla. Näyttelyn teosesittelyssä mainitaan erityisesti Hartmanin, Hietasen, Kardénin, Koskelan ja Lanun yhteisnäyttely Lahden taidemuseossa 1985, minkä lisäksi he olivat muutenkin usein yhdessä eri näyttelyissä.
Enää Lahtea ei tunneta samanlaisena taiteilijakeskittymänä, minkä tosiasian vahvistamiseksi 2016 lopetettiin Lahden taideinstituutti, jossa opetusta antoivat myös Hartman, Hietanen ja Lanu.

Viisikon paluu -näyttelyssä Hartmanin töitä edustavat veistokset ja maalaukset vuosilta 1968 - 2004, Hietaselta on esillä maalauksia 1974 - 2001, Kardénilta on esinesommitelmia ja pieni maalaus puolisostaan Kerttu-Kaarina Suosalmesta, Koskelalta maalauksia ja grafiikkaa 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, Lanulta on mukana öljyvärimaalaus Maisema ikkunasta (1950) ja kolme serigrafiaa (1970).

Mielenkiintoista olisi, jos näyttelyyn olisi saatu myös Villikan omia teoksia, koska taidetta hän teki itsekin nuorena. Ei ole, mutta hän on mukana 11 minuuttia kestävällä videolla, jossa kertoo keräilyharrastuksestaan. Tähän täydennykseksi voi todeta, että Markku Villikan toinen suuri harrastus on ooppera, varsinkin
Richard Wagnerin suurteokset. Aikoinaan hän kävi oopperamaailmaa ristiinrastiin Metropolitania ja Sydneytä myöten, mutta nyttemmin liikuntakyvyn huononnuttua hänet näkee yhä useammin kotinurkilla Kansallisoopperassa, kun on tehtävä vertailuja eri ohjausten ja laulajamiehitysten kesken.

kari.naskinen@gmail.com