torstai 21. maaliskuuta 2024

Hannu ja Kerttu huumeissa


Lahden konservatorion oopperastudio aloitti toimintansa syksyllä 2023. Lahden oopperayhdistys juhli samoihin aikoihin 60-vuotista toimintaansa, ja tässäkin toiminnassa konservatoriolla on ollut iso merkitys. Jo ennen oopperayhdistystä oli Viipurista Lahteen tullut musiikkiopisto (nyk. Lahden konservatorio) valmistanut oopperaesityksiä yhteistyössä Lahden kaupunginorkesterin kanssa ja 1962 opiston oopperaluokan laulajat perustivat Lahden ooppera ry:n, jonka ensimmäisenä oopperaensi-iltana oli marraskuussa 1963
Giuseppe Verdin Rigoletto. Viime ja tällä viikolla oopperastudio esitti vanhassa konserttitalossa Engelbert Humperdinckin (1854 - 1921) oopperaa Hannu ja Kerttu.


Grimmin veljesten hurjaan satuun perustuvasta oopperasta oli tehty hieman lyhennetty versio ja sen nimeen oli lisätty selitykseksi ”Unta, harhaa vai jotakin muuta”. Nyt ei syöty piparkakkutalon nurkkaa, vaan vedettiin huumeita, mikä tietenkin sitoi tarinan Lahteen, joka juuri julkistetun kyselytutkimuksen mukaan kärsii edelleen Chicago- ja huumemaineestaan.

Ooppera on kelpo musiikkia. Sen historiakin on komea, sillä kantaesityksen Weimari
n Hoviteatterissa 1893 johti Richard Strauss ja seuraavan ensi-illan Hampurissa 1894 Gustav Mahler. Humperdinckille Hannu ja Kerttu merkitsi läpimurtoa säveltäjänä. Suomessa ooppera esitettiin ensimmäisen kerran Kansallisteatterissa 1903.

Täyttä kuvaa oopperasta ei Lahdessa nyt saatu, sillä orkesteria ei ollut, vaan säestys hoitui neljän pianisti
n muodostaman orkesterin avulla. Käsityksen sävellyksen onnistuneisuudesta kuitenkin sai, vaikka kovaseinäisessä salissa liian innokkaasti ja kovaa takoneet pianistit jättivät välillä laulajat alakynteen. Vasta Hannan ja Kertun isän Casper Lambergin (baritoni) saapuessa lavalle tuli saliin lauluvoimaa. Melodiat olivat vetäviä, kaksi oikein kaunista sopraano- ja mezzoaariaakin sekä kohtauksia, joissa tunnisti selvästi hienoja kansanmusiikilta vaikuttaneita sävelkulkuja (tai jotain muuta helpon melodista).

Libretto laulettiin saksaksi, mutta juonessa mukana pysymistä helpotti
vat suomenkieliset puherepliikit, jota olivat käsikirjoittaneet opperastudion laulunopiskelijat yhdessä opettajiensa kanssa. Esityksen oli ohjannut yksinlaulun lehtori Mari Karjalainen. Lavastus oli vaatimaton, mutta tilanteita havainnollistaneet psykedeeliset taustaprojisoinnit olivat erinomaiset. Samoin noitien tanssikohtaukset toimivat hyvin (koreografia: tanssinipettaja Sari Louko). Oma ansionsa oli myös Diakoniaopiston Theatrum Olgan vetäjällä Lasse Kantolalla siitä päätellen, että hän tuli ottamaan aplodeja vastaan yhdessä Mari Karjalaisen kanssa.

Kaikki esiintyjät olivat konservatorion ammatillisen koulutuksen klassisen linjan opiskelijoita: Casper Lambergin lisäksi Vilja Äikäs, Tiina Salminen, Carolina Åhman, Eetu-Pekka Heiskanen, Mari Ruonansuu, Sanna Vainikka, Katja Minina, Inka Österberg, Eetu Railo, Jenna Kallio, Eemeli Virtanen, Olivia Viljakainen, Minttu Österberg. Flyygelin äärellä vuorottelivat ammatilliset opiskelijat pianisti Marjaana Merikannon kanssa.

Harmi vain taas kerran mieleen tullen, että Lahdessa ei enää pystytä tekemään sellaista oopperayhteistyötä kuin esimerkiksi Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa ja Oulussa, joissa yh
teen hiilen puhaltaen oopperayhdistykset, kaupunginorkesterit ja teatteritalot saavat vuosittain pystyyn täysipainoisia oopperoita. Jossain on vikaa, mutta niinhän tuore tutkimuskin todisti, että Lahden vetovoima on huonontunut.

kari.naskinen@gmail.com