Sama jatkuu ensi vuonna. Maaliskuussa on Pohjois-Norjassa Nato-maiden 40 000 sotilaan Cold Response 22 -sotaharjoitus, johon Suomi on osallistumassa 550 sotilaan voimin. Myöhemmin keväällä järjestetään Suomessa mekanisoitujen sotajoukkojen Arrow-harjoitus, johon tulee tämänhetkisen tiedon mukaan osallistujia ainakin Yhdysvalloista 250, Britanniasta 150 ja Latviasta 50 sotilasta.
Kaikkiaan Suomessa ensi vuonna järjestettävistä sotaharjoituksista neljä on liitetty Naton sotilaskoulutus- ja harjoitusohjelmaan (NATO MTEP). Puolustusministeriön tiedotteen mukaan tällainen syventynyt Nato-yhteistyö kehittää Suomen valmiuksia ja yhteentoimivuutta kumppaneiden kanssa. Ei hyvältä näytä, mutta tämä on nyt kylmä henki. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta esittivät lokakuussa Puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitusyhteistyöhön myös ensi vuonna ja puolustusministeriö teki osallistumisesta päätöksen 14.10.2021.
Käytännössä Suomi siis asemoi itseään entistä vahvemmin rajanaapurimme Venäjän viholliseksi. Suomella ja Venäjällä on silti sopimus, joka allekirjoitettiin heinäkuussa 1992, kun vanha yya-sopimus oli rauennut. Tämän uuden sopimuksen 3. artiklassa sanotaan, että ”sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana Etykin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen”. Sopimukset ovat kuitenkin pelkkää paperia, jos tiukka paikka tulee. Valeri Gerasimov ei ole ainoa, joka on huolissaan Naton itälaajentumisesta, ja jos se etenee, tilanne vaarallistuu, eikä Suomi enää ole puolueeton. Suomesta on ehdointahdoin tehty Venäjän vihollisen tukialue.
kari.naskinen@gmail.com
