Vanhojen uskomusten mukaan joulusaunassa piti olla hiljaa tai ainakaan ei saanut päästää suustaan kiukun höyryä, koska siitä seurasi jouluköyryä.
Olen suurimman osan elämästäni asunut kerrostaloissa, joissa taloyhtiö on yleensä järjestänyt asukkaille joulusaunan. Enää ei jouluköyry iske. Viimeisten 15 vuoden aikana olen saunonut yksin yhtä poikkeusta lukuunottamatta, joten hiljaista on ollut. Sauna suomalais-ruotsalais-venäläisenä ilmiönä on laimentunut ainakin meillä.
Toisaalta kysymys ei ole vain saunasta. Siihen liittyy yleinen asennemuutos. Yhteiset kanssakäymiset eivät enää vedä. Ison kerrostalon pihatalkoisiin ei nykyisin tule kymmentäkään ihmistä, eikä pihatalkoosaunakaan tietenkään houkuttele.
Miten sitä nyt joulusaunaan tai pihatalkoisiin menisi, kun joutuisi tekemisiin outojen ihmisten kanssa? Eihän niitä roskapussia viedessäkään vahingossa kohdattaessakaan tervehditä.
Ennen vanhemmat neuvoivat lapsia, että oman talon asukkaille ja muillekin lähellä asuville pitää sanoa päivää. Nyt tilanne on kääntynyt aivan toiseksi. Joillekin samassa rapussakin asuville tervehtiminen on vaikeaa.
Kun kävelen porraskäytävässämme, jossa ei ole hissiä, olen muutaman kerran kuullut jonkun oven avautuvan, mutta se on nopeasti vedetty takaisin kiinni. Piruuttani olen jäänyt odottamaan, avataanko ovi uudestaan mentyäni ohi. Näin on käynyt ja sieltä käytävään tullut asukas on sittenkin joutunut tervehtimään minua.
Vanhanaikainen yhteisöllisyys on kadonnut. Tilalla on digitaalinen kanssakäyminen jopa tuikituntemattomien ihmisten kanssa. Pihapiiriä vastaa nyt maailma. Somessa ei voi kuitenkaan heittää löylyä. Sen sijaan voi haukkua vapaasti kenet tahansa tuntematta minkäänlaista köyryä.
kari.naskinen@gmail.com
