Saksassa 1834 ilmestyneeseen kirjaan oli koottu suomalaisia kansanrunoja ja -lauluja. Vuonna 1839 Karl Marx sai kirjan käsiinsä ja lainasi siitä kolme kansanrunotekstiä omaan 8-sivuiseen vihkoseensa, jonka painatti morsiamelleen Jenny von Westphalenille. Tästä Marxin erikoisesta Suomi-yhteydestä kirjoitti saksalais-suomalainen Erich Kunze Kalevalaseuran vuosikirjassa 1947-48. Kunze toimi saksan kielen lehtorina Turun yliopistossa 1948-51 ja Helsingin yliopistossa 1952-65 sekä saksan kielen apulaisprofessorina Helsingin kauppakorkeakoulussa 1967-71.
Kalevalaseuran vuosikirjan löysin nyt kirjaston varastosta. Kunze kirjoittaa, että Marx oli nuorena ylioppilaana ensin kirjoittanut itse runoja Jennylle, mutta ilmeisesti ne eivät olleet saavuttaneet riittävää vastakaikua. Niinpä Marx päätyi muiden runoihin, joista teetti vihkosen kihlatulleen. Kolmen suomalaisen runon lisäksi Marx otti mukaan albanialaisia, espanjalaisia, kreikkalaisia, liettualaisia, saksalaisia ja virolaisia runoja.
Kunze kirjoittaa Marxin vihkoseensa keräämistä runoista, että useimmat niistä ovat lemmenlauluja, mutta ne kolme suomalaista kansanrunoa vihkosen lopussa ovat selviä poikkeuksia: Ohton synty, Ähkyn synty ja Kanteleen synty.
Jenny oli neljä vuotta vanhempi kuin Kalle. He olivat tunteneet toisensa ja lapsina, alkoivat seurustella vakavasti teini-iässä, ja Kallen mielestä Jenny oli Trierin kaunein tyttö. Kihloihin he menivät 1836 ja naimisiin 1843. Lapsia heille syntyi seitsemän.
Vinkin Kalevalaseuran vuosikirjan etsimiseen sain Karl Marx -seuran puheenjohtajan Vesa Oittisen kirjasta Marx & moderni (Eurooppalaisen filosofian seura, 2018). Siinä Oittinen kirjoittaa, että kanteleen syntyä käsittelevän runon yhteyteen Marx oli liittänyt huomautuksen: ”Wäinämöinen on suomalaisten ylijumala [der oberste Finnengott].”
Ähkyn syntyä Marx puolestaan täydensi sivuhuomautuksella, että siinä ”niin hyvin kuvastuu suomalaisen kansannäkemyksen naiivius”.
Jos Marx pani suomalaiset merkille jo 1839, tulivat suomalaiset tietoisiksi hänestä vähän myöhemmin. Ensimmäinen kiistaton Marxia koskeva maininta, jonka Oittinen on löytänyt, on Helsingin yliopiston filosofian professorin Johan Jakob Tengströmin kirjeestä Kuopioon juuri muuttaneelle J.W. Snellmanille 1844. Siinä Tengström teki selkoa ulkomaisesta kirjallisuudesta, jonka tilaamista yliopiston kirjastoon hän harkitsi. Yhtenä uutuuskirjana hän mainitsi saksalais-ranskalaisen vuosikirjan, jossa Karl Marx oli esillä. Sitä Tengström ei kuitenkaan halunnut tilata, mikäli se osoittautuisi liian poliittiseksi. Eikä tuota vuosikirjaa näykään Kansalliskirjaston luetteloissa, joten sitä ei ilmeisesti hankittu kokoelmiin.
Seuraavan kerran Suomi vilahtaa Marxin näköpiirissä Krimin sodan sytyttyä 1854. Englanti ja Ranska päättivät estää Venäjän laajentumisen Turkin kustannuksella, ja vaikka sodan painopiste oli etelässä, lähettivät englantilaiset laivastoeskaaderin myös Itämerelle Pietaria uhkaamaan. Näin Suomi joutui vedetyksi eurooppalaisen suursodan näyttämölle. Oittinen kertoo Marxin ja Friedrich Engelsin suhtautumisesta sotaan:
”Molemmille oli sodan alussa muodostunut selvä näkemys siitä, miten länsivaltojen pitäisi menetellä heikentääkseen Venäjää. Vaikka Marxilla ja Engelsillä ei ollut illuusioita Ranskan eikä etenkään Englannin politiikasta, he kuitenkin pitivät Venäjää eurooppalaisen taantumuksen tärkeimpänä tukipylväänä, ja sikäli heidän mielestään mitä kovempi isku tsarismille annettaisiin, sitä parempi. Suomi oli tässä strategisesti merkittävä: jos siellä saataisiin syttymään kapina maan liittämiseksi takaisin Ruotsin yhteyteen, venäläiset olisivat hätää kärsimässä ja Pietari vakavasti uhattuna. Vaikuttaa siltä, että Marx ja Engels nojasivat tässä siihen informaatioon, minkä olivat saaneet länsimielisistä lähteistä, eivätkä kiinnittäneet sen enempää huomiota Suomen sisäpoliittiseen tilanteeseen eivätkä etenkään siihen, että Ruotsi tulisi revanshia vainuavien piirien painostuksesta huolimatta melkoisen varmasti pitämään kiinni vuoden 1812 puolueettomuuspolitiikastaan Venäjän suhteen.”
Marxin Das Kapital -teoksen ensimmäinen osa tilattiin Helsingin yliopiston kirjastoon heti sen ilmestyttyä 1867. Sen jälkeen Marxin nimi ja teoriat olivat jonkin verran Suomessakin esille, mutta esimerkiksi Snellman mainitsi Marxin nimeltä vasta 1878 Morgonbladetissa ilmestyneessä kaksiosaisessa artikkelissa, joka oli otsikoitu lyhyesti ”Socialismen”.
kari.naskinen@gmail.com
