Teatteri Metamorfoosi on tehnyt näytelmän Lehman-trilogia, jossa käydään läpi Lehman Brothers -investointipankin historiaa. Näytelmänkin nimi voisi olla ”Metamorfoosi”, sillä kuten havainnollisesti tulee esille, kapitalismi on koko ajan muodonmuutoksessa. Paikalleen ei saa jäädä koskaan. Jos tilivuoden voitto jää vaikkapa 4 miljardiksi dollariksi, jollainen se oli ollut edellisenäkin tilivuonna, on jotain pielessä, täytyy muuttua, lisää on saatava.
Lähes nelituntinen näytelmä on kahdella lyhyellä väliajalla jaettu kolmeen osaan, Lehmanin perheen kolmeen sukupolveen. Eikä vauhti lopu. Paitsi kun tulee täydellinen stoppi. Lehmanin suvun ensimmäinen ulkopuolinen toimitusjohtaja Richard Fuld sanoi televisiossa 3.9.2008, että kaikki on hyvin, huhupuheet vaikeuksista ovat liitoiteltuja, kyllä me tästä selviämme, eikä kenelläkään ole huolta sijoituksistaan, asuntolainoistaan eikä mistään. Konkurssi tuli 15.9.2008 ja se käynnisti maailmanlaajuisen finanssikriisin.
”Luottakaa”, oli Fuld sanonut. Luottamukseen vetosivat joka välissä myös juutalaisveljekset Henry, Emanuel ja Mayer Lehman. Ilman luottamusta ei yritysmaailma toimi. Nämä saksalaisen karjakauppiaan pojat olivat tulleet Amerikkaan 1800-luvun puolivälissä ja aloittaneet Alabamassa kangas- ja vaatekauppiaina. Iso muodonmuutos tapahtui, kun he ryhtyivät ostamaan orjaplantaaseilta raakapuuvillaa ja välittämään sitä suurella voitolla kangastehtaille. Luottamus Lehman Brothersiin kasvoi ja liiketoiminta sen mukana.
Edes sisällissota ei tuhonnut veljesten bisneksiä. Päinvastoin he keksivät uuden toimialan, perustivat pankin ja muuntautuivat hyväntekijöiksi, Alabaman osavaltion jälleenrakentamisen rahoittajiksi. Hyvällä korolla tietenkin. Kriisejä tuli lisää, maailmansota, Wall Streetin pörssiromahdus, seuraava maailmansota, pari öljykriisiä ja monta muuta pienempää. Lehman Brothers kuitenkin seisoi vakaana, siihen luottivat niin valtio kuin ihmisetkin. Kunnes tuli syksy 2008 ja maailma muuttui. Vuonna 2008 itsemurhienkin määrä maailmassa viisinkertaistui.
Italialaisen Stefano Massinin kirjoittamaa näytelmää esitetään nyt Espoon kaupunginteatterissa, josta se siirtyy Tampereen Työväen Teatteriin ja Kansallisteatteriin. Ennen kuin tähän päästiin, oli Teatteri Metamorfoosinkin saavutettava luottamus. Rahoittajia ja rahoitettavia etsittäessä oli katsottava silmiin ja hymyiltävä, kuten aina tekivät myös Lehmanin veljekset. Tässä onnistuttiin. Kolme teatteria antoivat näyttämönsä käyttöön ja rahoitustakin saatiin. Ohjaaja Davide Giovanzana kertoo käsiohjelmassa, että heillä oli vasta tekstiä ja ideoita paperilla, suunnitelma, jonka kanssa oli toimittava kuin Lehmanin veljekset: ”Olimme liikemiehiä ja tehtävämme oli saavuttaa tarvittava luottamus, jonka avulla koota kasaan vaadittu pääoma vision toteuttamiseen.”
Sitten Giovanzana kertoo vierailusta erään säätiön johtajan pakeilla. Säätiön varallisuudesta oli vuoden 2008 kriisin vaikutuksesta kadonnut lähes puolet yhdessä päivässä. Kymmenen vuotta siitä oli nyt kulunut ja Metamorfoosi sai luottamusta. Säätiön edustaja totesi, että säätiö on sellainen ”paha kapitalisti”, joka sijoittaa voidakseen kuitenkin rahoittaa kulttuuria.
Lehman-trilogia on kuin yrityskapitalismin oppitunti. Itse näytelmätekstin lisäksi taustalle projisoidaan videopätkiä, joissa aiheesta puhuvat lyhyesti mm. Aalto-yliopiston professori, entinen Suomen Pankin varajohtaja Seppo Honkapohja, taloustieteilijä Sixten Korkman ja säästöpankkien historian kirjoittanut Antti Kuusterä.
Näytelmä on kertomus noususta ja tuhosta, ahneudesta ja onnen vaihtelusta. Lehmanin veljekset tosin eivät puhuneet onnesta, vaan aina taidosta ja tekniikasta. Kun onni, taidot ja tekniikka kuitenkin pettivät, edessä oli täydellinen katastrofi. Tämä kaikki tulee näytelmässä hienosti esille kolmen näyttelijän voimin. Timo Torikka (kuvassa vas.), Jussi Lehtonen ja Juha Sääski esittävät kukin veljeksiä ja serkkuja kolmessa polvessa. Ollaan kuin karnevaaleissa, joissa kaikkia tapahtumia ohjaillaan samoilla naruilla. Mayer Lehmanin poika Herbert Lehman nyitään naruista jopa New Yorkin varakuvernööriksi 1929, kun ykköskuvernöörinä on Franklin D. Roosevelt, ja Rooseveltin siirtyessä USA:n presidentiksi Herbert nousee kuvernööriksi 1933. Parivaljakon yhteistyö sujui.
Viimeinen Lehman pankin johdossa oli kolmatta sukupolvea edustanut Bobbie Lehman. Hän kuoli 1969 ja samana vuonna Richard Fuld aloitti pankissa alimman tason osakevälittäjänä. Vuonna 1994 Fuldista tuli toimitusjohtaja, ”Mr. Wall Street”; jotkut puhuivat hänestä myös "Gorillana", taustana se, että Lehman Brothers oli 1933 rahoittanut King Kong -elokuvan tuotantoa. Fuldin kasvattamana riskinotto johti lopulta tuhoon paljastaen samalla kapitalismin synkän puolen. Luottamus ei ollutkaan luottamuksen arvoinen. Syksyllä 2008 menivät ihmisten asunnot, eläkeläisten säästöt, miljoonittain työpaikkoja ja ihmishenkiä. Moderni kapitalismi oli menettänyt kasvonsa. Talousimperiumi Lehman Brothers oli saavuttanut lähes yli-inhimillistä mainetta ja mammonaa, mutta lopputulos oli epäinhimillinen murhenäytelmä. Teatteri Metamorfoosin esitys päättyy silti sellaiseen riekuntaan ja paskaseen nauruun, ettei tästä kai sittenkään mitään ole opittu. Ostakaa, ostakaa, kuluttakaa, ostakaa, ei elämää ole ilman ostamista.
kari.naskinen@gmail.com
