Englanti palvelukielenä tarkoittaisi, että ihmisillä olisi oikeus saada palvelua englanniksi ja oikeus käyttää työssään englantia. Siitä tulisi suomen ja ruotsin rinnalle tasaveroinen virallinen kieli. Yhtenä perusteena tälle idealle on, että englannin kielen virallistaminen helpottaisi pakolaisten elämää Suomessa.
Ilman virallistamistakin englanti alkaa jo olla häiritsevän yleisesti käytössä. Viime viikolla Helsingin kirjamessujen ravintolassa tilasimme ruuat, ja kun tumma likka toi niitä pöytään, hän alkoi jollakin vieraalla kielellä solkottaa jotakin. Ilmeisesti yritti kysyä, kummalle meistä tulee liha-, kummalle kalaruoka. Näytin kädelläni liharuokaa ja sanoin, että anna toi mulle.
Tällä viikolla kävimme Q-teatterissa Helsingissä. Näytelmä oli suomalainen, mutta väliajan jälkeen näyttelijöiden puhe muuttui englanninkieliseksi, joten viisi minuuttia sitä seurattuamme lähdimme kotiin.
Internetti on suomalaisillakin sivustoilla jo täynnä englantia ja tv-ohjelmissa englanti on hyvissä asemissa ilman EK:n vaatimuksiakin. Urheiluselostajien puheistakaan ei enää ymmärrä läheskään kaikkea – ”kun on hyvässä positiossa, se indikoi nousua podiumille”.
Mainonnan kieli on myös paljolti muuttunut vieraaksi, samoin yritysten nimet. Eikä enää ole varmaa, säilyykö äidinkielenkoekaan ylioppilaskirjoituksissa, sillä tämäkin on jo asetettu kyseenalaiseksi monikulttuuriseksi haluavassa Suomessa, koska suomen kieli ei sovi intersubjektiiviseen narratiiviin. Äidinkieltä parempi oppiaine kouluissa olisi Jungnerin mielestä "show and tell"
kari.naskinen@gmail.com
