Maa on niin kaunis,
arkihuolesi kaikki heitä,
me lahjat jaamme runsahat.
Kaikki ei vain ole niin kuin lauletaan. Epätasa-arvo ja huono-osaisuus
korostuvat jouluna, jolloin markkinat mittaavat kansalaisten ostovoiman.
Jouluna yhteiskunnallinen jakautuminen syvenee.
Satavuotias Suomi on näennäisesti yhdessä veneessä, mutta osa ihmisistä roikkuu
ulkopuolella pitäen laidoista kiinni.
Suomi on monissa kansainvälisissä vertailussa aivan maailman huippujen
joukossa, ykkösenäkin joissakin asioissa. Edellinen arkkipiispa Jukka Paarma sanoi virassa ollessaan,
että kärkipaikoille nousemisella on ollut kova hinta: ”Häntäpää on pudonnut
kyydistä. He tuntevat elämänoloissaan kirpaisevana sen hinnan, joka on tullut
heidän maksettavakseen. Heidän tilanteestaan kertoo vaikkapa luettelo
ruokapankkien ja diakonian vastaanotolla käyneiden määristä ja ongelmista.”
Ylivelkaantuneisuus, mielenterveysongelmat, pitkäaikaistyöttömyys ja asunnottomuus
ovat isoja ongelmia. Vaikka sosiaaliturva Suomessa on koko maailmaan verrattuna
huippuluokkaa, kokee kymmenkunta prosenttia suomalaisista elämänsä
turvattomaksi. Lisäksi tilanteen tekee entistä vaikeammaksi se, että
syrjäytyneisyydestä on jo monin osin tullut perinnöllistä. Kun isän ja äidin
asiat ovat huonosti, ovat ne huonosti lapsillakin. Kouluttautuminen jää
vajaaksi ja työllistyminen sen seurauksena vaikeutuu.
Vähintään yli neljä vuotta yhtäjaksoisesti pelkän perusturvan varassa olevia on
nyt lähes 100 000. Vuonna 2010 heitä oli 55 000.
Eriarvoisuus on myös alueellista. Terveimmät ihmiset asuvat länsirannikolla,
sairaimmat itärajalla ja Kainuussa. Koulutus-, tulotaso- ja muut
sosioekonomiset erot ovat isoja.
”Yhteiskunnallisista arvoista ovat taloudelliset arvot saaneet ylivallan. Raha,
kilpailukyky ja taloudellinen voitto ovat sysänneet syrjään muut ihmisen elämää
rikastuttavat arvot”, sanoi Paarma.
Vaikka kyllähän kirkonmiehet tietenkin tietävät, että köyhät meillä on aina
keskuudessamme, kuten Jeesus jo 2000
vuotta sitten sanoi. ”Mutta te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte. - -
- Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)
Kirkko itse on tehnyt hyvää mm. perustamalla ruokapankkeja, ja diakoniatyö on auttanut
huonoon jamaan joutuneita ihmisiä maksamalla heidän vuokrarästejään. Hyvin
toimittu, mutta kuitenkaan näistä aiheutuvat kulut eivät ole kuin muutamia
prosentin kymmenyksiä kirkon liikevaihdosta.
Varsinaisesti kirkon tehtävä ei edes olisi ruokapankkien ylläpitäminen.
Maallisen hallinnon tulisi huolehtia asioista niin, että tällaisia ulkopuolisia
avustusjärjestelmiä ei tarvittaisi.
Pääministeri Sipilän hallitus ei
näistä asioista huolehdi, mutta on sitä mieltä, etteivät muutkaan saisi
huolehtia, joten tällä viikolla hallituspuolueet päättivät lopettaa ruoka-apua
jakavien vapaaehtoisjärjestöjen tukemisen. Kristillisten kansanedustaja Antero Laukkanen lähestyi
äänestyspäivän aamuna kaikkia muita kansanedustajia saadakseen myötätuntoa
köyhille, mutta turhaan.
Työmies-lehden perinteisen joulurunon oli vuonna 1917 kirjoittanut Olavi Buro:
Taas saarnataan ne vanhat paimensadut
ja neitseen lapsen synnyn ihmeet.
Lupauksin elon pyyteet surmataan
ja kurjuus upotetaan juhlahumuun.
Kurjuus oli sata vuotta sitten paljon suurempaa kuin nykyisin, mutta nyt on
juhlahumu moninkertaista niillä, joilla siihen on varaa. Helsingin Sanomissa
oli pari päivää sitten juttu K- ja S-kauppojen joulumyynnistä, joka nytkin on
valtavaa. Tunnettu turkulainen Citymarket-kauppias Hannu Aaltonen ilmoitti heti tänä aamuna, että "myyntiennätykset paukkuivat eilen".
kari.naskinen@gmail.com