Florence Pugh on shakespearelainen pahis

Tämän vuoden ensi-iltaelokuvissa on ollut kaksi vaikuttavaa naisroolia: Jackie Kennedyä esittää Jackie-elokuvassa Natalie Portman ja nyt tekee Florence Pugh hurjan roolin Lady Macbethissa. Florence Pugh on ainakin Suomessa ollut tuntematon näyttelijä ennen tätä, mutta nyt jyrähtää. Vaikka elokuva ei perustu Shakespearen Macbethiin, on elokuvan päähenkilö Katherine samalla tavalla kädet veressä – eikä tunnu missään, koska Katherine on pahan ruumiillistuma.

Elokuva perustuu Nikolai Leskovin 100-sivuiseen romaaniin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Fjodor ja Mihail Dostojevskin Pietarissa ilmestyneessä Epoha-lehdessä vuonna 1865. Niin vetävä ja tiivis on tämän pienoisromaanin tarina, että nyt siitä on tehty jo viisi elokuvaa. Lisäksi Dmitri Shostakovitsh sävelsi sen oopperaksi 1934, Suomen kansallisoopperan ohjelmistossa se oli kevätkaudella 2017.

Lady Macbeth on William Oldroydin ensimmäinen pitkä elokuva. Tapahtumat on siirretty Venäjältä jonnekin Englannin syrjäiselle maaseudulle, jossa Katherine naitetaan maakauppojen yhteydessä kartanonomistajan pojalle Alexanderille. Leskovin romaania en ole lukenut, mutta Shostakovitshin oopperasta se monin paikoin poikkeaa. Joka tapauksessa eletään 1800-luvun jälkipuoliskoa ja asiat menevät päin mäntyä. Alexander ei jostakin syystä pysty makaamaan nuoren vaimonsa kanssa, mutta pitää kovaa komentoa. Kun mies sitten lähtee pitkälle työmatkalle, Katherine käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa piehtaroida komean tallirengin kanssa. Sotkuhan siitä syntyy, eikä sotkua saada selvitetyksi ilman murhia.

Kertomus on jämäkkä ja Florence Pugh istuu siihen kuin kuolettava nuija päähän. On intohimoa, vääryydenkostamista ja vapaudenkaipuuta. Kaikkea tätä pitää hallinnassaan Florence Pugh mestarillisesti.

Yhtä häjyä akkaa en ollut elokuvissa pitkään aikaan nähnyt. Tämän kihlakunnan Lady Macbeth on niin kovan luokan kylmäverinen tekijä, että hänen ei tarvitse edes juonitella, vaan kaiken pahuuden hän pystyy viemään läpi tuosta vain. Kärsiä saavat heikommat. Oopperan lopussa Katerina heittäytyy jokeen ja ilmeisesti hukkuu, elokuvan loppu on arvoituksellisempi.

Maininnan ansaitsee myös kuvaaja Ari Wegner, joka on luonut Lady Macbethin kuvamaailmasta kuin kuvataideteoksen. Asetelmat ovat sellaisia, että kuvista puuttuvat vain maalausten kullatut kehykset. Ristiriita tapahtumille on valtava, mutta samalla nämä rauhalliset asetelmat kuvaavat hienosti sitä rauhallista kylmyyttä, mitä Katherine edustaa.

kari.naskinen@gmail.com