Koripalloliiton sääntöjen mukaan SM-finaaliottelut pitää pelata saleissa, joissa on vähintään 1200 istumapaikkaa katsojille. Koska Nokialla paikkoja on vain 800, oli vähällä, ettei Nokian joukkue olisi saanut pelata kotiotteluitaan kotikaupungissaan. Lopulta tuli sopu, johon pääsyä helpotti se, että Nokialla rakenteilla olevaan uuteen palloiluhalliin tulee enemmän katsomotilaa.
Tämä
on tyypillistä palloilulajien mafiamaisessa toiminnassa. Liitot
kiristävät kuntia rakentamaan uusia halleja ja kenttiä, vaikka
vanhoillakin voisi pelata. Hienoa pitää olla ja kansainväliset
normit täytettävä.
Koska urheiluseurojen ja
-osakeyhtiöiden mahdollisuudet
uusien areenoiden tekemiseen tai vanhojen saneeraamiseen ovat
rajalliset, joutuvat kunnat pakotettuina vaikeaan välikäteen.
Kunnan
taloustilanne voi olla
kuinka vaikea tahansa, mutta
liittojen sarjamääräykset on
täytettävä, olkoon
kysymys Nokiasta, Tammisaaresta, Lahdesta tai mistä tahansa.
Jossain on pakko vaihtaa kentän pinta toisenlaiseksi, jossain on
tehtävä uusi katsomorakennus, jossain on tehtävä muutoksia, jotka
mahdollistavat pelaamisen kansainvälisessä Mestareiden cupissa, jos
sinne asti joskus päästään jne.
Jos kunta ei
vaadittuja investointeja toteuta, tulee ko. lajin johtohenkilöiltä
ja aktiivisimmalta yleisönosalta haukut - "miksi me oikein veroja maksamme".
Millään
muulla alalla ei tällaista mafiakiristystä harjoiteta. Lahdessakin
kaupunki sai rakentaa ihan millaisen konserttitalon halusi, eikä
sinfoniaorkestereiden liitto esittänyt mitään
pakkovaatimuksia.
Joissakin tilanteissa on ovela keino,
että halli-
tai muut urheiluhankkeet
viedään läpi ohi kaupungin päätöksenteon, mutta historia
osoittaa, että kaupungin niskoille ne lopulta kuitenkin romahtavat.
kari.naskinen@gmail.com
