Energian ja vallan kytkös on Venäjän kohtalonkysymys. Omalle kansalleen Vladimir Putin vakuutti vielä kaksi vuotta sitten, että Eurooppa on polvillaan Venäjän ”energia-aseen” edessä. Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainaan ja lännen saatua pakotteet toimimaan näyttikin jonkin aikaa siltä, että polvilleen mennään, mutta tällä hetkellä energiatilanne on Euroopan kannalta jo selvästi helpottunut. Professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopiston Aleksanteri-insituutista sanoi kuitenkin, että pakotteet ovat yhä puolitiessään ja siksi Venäjä pärjää vieläkin. Tynkkynen hoitaa professuuria keskittyen Venäjän ympäristönhallintaan, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja aluekehitykseen liittyvään vallankäyttöön. Hän on myös Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti näillä opetusaloilla.
”Parempaan pitäisi lännen pystyä pakotepolitiikassaan”, sanoi Tynkkynen eilen Jyväskylän yliopiston ikääntyneiden yliopiston luennossaan. Suomessakin olisi näihin asioihin asennoiduttava vakavammin, kuten Tynkkynen esimerkinomaisesti sanoi: ”Eduskuntavaalien alla näin, miten perussuomalaisten kampanjassa monet ehdokkaat vaativat halvempaa bensaa suomalaisille autoilijoille. Tämä on sitä kansalaisvaikuttamista, joka palvelee Putinin tarkoitusperiä. Putinin tavoitteena on eurooppalaisen äärioikeiston tukeminen, mikä tulosta tuottaessaan aiheuttaa häiriöitä yhteiskunnissa.”
Jo
nykyiset pakotteet vaikuttavat Venäjän talouteen tuntuvasti, mutta
Putinin asenne on, että Venäjä kyllä kärsii, mutta pääasia on,
että
länsi kärsii enemmän.
Venäjän autoritaarinen
imperiumi perustuu luonnonvaroihin eli raakaöljyyn, maakaasuun,
metalleihin ja kivihiileen. Öljyn ja kaasun osuus valtion budjetista
on ollut puolet viimeisten kymmenen vuoden ajan. Tähän
talouspolitiikkaan myös Putin Venäjän talouden perustaa: kaikki
munat yhteen koriin, eikä kovin paljon kehitetä muita
tuotannonaloja.
”Putinin pääasia on energiasuurvallan
ylläpitäminen. Tätä suurta tavoitetta palvelee myös
energiapolitiikan laajenemissuunnan määrittäminen arktiselle
alueelle. Tästä johtuen arktinen alue on saanut lisää painoarvoa
myös sotilaallisesti, vaikka Putin puhuukin siitä rauhan
alueena. Sen militarisoimisen takana on varsinaisesti
kuitenkin Putinin pelko Kiinan, lännen ja Intian intresseistä
samalle alueelle”, sanoi Tynkkynen.
Vaikka Venäjä on
täysin riippuvainen öljystä ja kaasusta, maalla olisi valtavine
luonnonvaroineen kaikki edellytykset muuttua myös uusiutuvan
energian suurvallaksi. Samalla voisivat autoritaarisuuden ja
sotilaallisen voimankäytön tilalle astua demokratia ja
kansainvälinen yhteistyö. Mutta älkää unta nähkö! Tynkkynen on
jopa niin pessimistinen, että hän ei luota tippaakaan siihen, mitä
tapahtuu Putinin jälkeen: ”Vaikka Navalnyi
nyt
tulisi valtaan, ei lännen enää kannata lähteä uudestaan
fossiilienergiariippuvuuteen Venäjästä, koska ei silloinkaan olisi
takeita rauhallisuuteen menevästä Venäjästä.”
Energia-asiat
ovat Venäjällä myös iso sisäinen asia. Iso osa kauempana
Moskovasta asuvasta väestöstä lämmittää, keittää ja paistaa
edelleen puulla. Gazprom kuitenkin laajentaa koko ajan kaasuverkkoa,
ja aina kun uusi kaupunki tai kylä tulee sen piiriin, on se iso
plussa Putinille. Lähes aurinkoisen imagon saanut Putin saakin
kansalta 70 prosentin hyväksynnän Ukrainassa toteuttamalleen
kirurgiselle ”erikoisoperaatiolle”.
”Venäjä
on kaikkiaan
erilainen
kuin muut. Yksi prosentti venäläisistä omistaa yli 60 prosenttia
Venäjän kaikesta varallisuudesta. Ero on iso Yhdysvaltoihinkin,
jossa yksi prosentti rikkaimmista
omistaa vain 30 %.”
ILMASTONMUUTOS
ON
HUIJAUSTA
Tähän
kaikkeen liittyy myös Venäjän asenne ilmastonmuutokseen. Vielä
2000-luvun alussa siihen suhtauduttiin jotenkin asiallisesti, mutta
Putinin kolmannen presidenttikauden alkaessa 2012 muuttui
ilmastokysymys vähättelyksi. Se katsottiin ja kerrottiin kansalle
läntisen imperialismin projektiksi, joka on suunnattu Venäjän
energiamahtavuutta vastaan. Ennen Ukrainan sodan alkua EU-maat
ostivat Venäjän tuottamasta öljystä 2/3, maakaasusta 1/3 ja
kivihiiltä tuotiin 100 miljoonaa tonnia vuodessa. Tätä rahavirtaa
ei haluttu lännen propagandistisella ilmastohöpinällä
tukahduttaa.
Venäjä ei siis halua eroon
ilmastokriisistä, mutta länsi kiihdyttää vastatoimia.
Fossiilienergiaa tuodaan silti edelleen, mutta määriä vähentäen,
ja uraania tarvitaan ydinvoimaloihin.
Ukrainassakin
Venäjä käy
demokratian ja vapauden tukahduttamisen lisäksi
materiaalis-ekologista sotaa ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen
liittyvää teknologista kehitystä vastaan.
”Venäläisille
esitetty ilmastonmuutosta koskeva tarina tulee elämään sen mukaan,
miten ilmastonmuutoksen jäljet Venäjällä näkyvät ja miten kansa
reagoi niihin. Erityisen merkityksellistä on se, miten
kansainvälinen ilmastopolitiikka etenee. Putinin hallinto on
kuitenkin opportunistinen ja tekee kaikkensa vallan syrjässä
pysyäkseen, ja sen vallan kulmakivenä ovat edelleen hiilivedyt.
Käytäntöjen tasolla Putinin Venäjä jatkaa
imperiumin
historiasta tuttua, väkivaltaan ja pelotteluun perustuvaa
hallintatapaa.”
kari.naskinen@gmail.com