Putin: Venäjä kärsii, mutta pääasia, että länsi kärsii enemmän

Energian ja vallan kytkös on Venäjän kohtalonkysymys. Omalle kansalleen Vladimir Putin vakuutti vielä kaksi vuotta sitten, että Eurooppa on polvillaan Venäjän ”energia-aseen” edessä. Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainaan ja lännen saatua pakotteet toimimaan näyttikin jonkin aikaa siltä, että polvilleen mennään, mutta tällä hetkellä energiatilanne on Euroopan kannalta jo selvästi helpottunut. Professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopiston Aleksanteri-insituutista sanoi kuitenkin, että pakotteet ovat yhä puolitiessään ja siksi Venäjä pärjää vieläkin. Tynkkynen hoitaa professuuria keskittyen Venäjän ympäristönhallintaan, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja aluekehitykseen liittyvään vallankäyttöön. Hän on myös Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti näillä opetusaloilla.

”Parempaan pitäisi lännen pystyä pakotepolitiikassaan”, sanoi Tynkkynen eilen Jyväskylän yliopiston ikääntyneiden yliopiston luennossaan. Suomessakin olisi näihin asioihin asennoiduttava vakavammin, kuten Tynkkynen esimerkinomaisesti sanoi: ”Eduskuntavaalien alla näin, miten perussuomalaisten kampanjassa monet ehdokkaat vaativat halvempaa bensaa suomalaisille autoilijoille. Tämä on sitä kansalaisvaikuttamista, joka palvelee Putinin tarkoitusperiä. Putinin tavoitteena on eurooppalaisen äärioikeiston tukeminen, mikä tulosta tuottaessaan aiheuttaa häiriöitä yhteiskunnissa.”

Jo nykyiset pakotteet vaikuttavat Venäjän talouteen tuntuvasti, mutta Putinin asenne on, että Venäjä kyllä kärsii, mutta pääasia on, että länsi kärsii enemmän.

Venäjän autoritaarinen imperiumi perustuu luonnonvaroihin eli raakaöljyyn, maakaasuun, metalleihin ja kivihiileen. Öljyn ja kaasun osuus valtion budjetista on ollut puolet viimeisten kymmenen vuoden ajan. Tähän talouspolitiikkaan myös Putin Venäjän talouden perustaa: kaikki munat yhteen koriin, eikä kovin paljon kehitetä muita tuotannonaloja.

”Putinin pääasia on energiasuurvallan ylläpitäminen. Tätä suurta tavoitetta palvelee myös energiapolitiikan laajenemissuunnan määrittäminen arktiselle alueelle. Tästä johtuen arktinen alue on saanut lisää painoarvoa myös sotilaallisesti, vaikka Putin puhuukin siitä rauhan alueena. Sen militarisoimisen takana on varsinaisesti kuitenkin Putinin pelko Kiinan, lännen ja Intian intresseistä samalle alueelle”, sanoi Tynkkynen.

Vaikka Venäjä on täysin riippuvainen öljystä ja kaasusta, maalla olisi valtavine luonnonvaroineen kaikki edellytykset muuttua myös uusiutuvan energian suurvallaksi. Samalla voisivat autoritaarisuuden ja sotilaallisen voimankäytön tilalle astua demokratia ja kansainvälinen yhteistyö. Mutta älkää unta nähkö! Tynkkynen on jopa niin pessimistinen, että hän ei luota tippaakaan siihen, mitä tapahtuu Putinin jälkeen: ”Vaikka Navalnyi nyt tulisi valtaan, ei lännen enää kannata lähteä uudestaan fossiilienergiariippuvuuteen Venäjästä, koska ei silloinkaan olisi takeita rauhallisuuteen menevästä Venäjästä.”

Energia-asiat ovat Venäjällä myös iso sisäinen asia. Iso osa kauempana Moskovasta asuvasta väestöstä lämmittää, keittää ja paistaa edelleen puulla. Gazprom kuitenkin laajentaa koko ajan kaasuverkkoa, ja aina kun uusi kaupunki tai kylä tulee sen piiriin, on se iso plussa Putinille. Lähes aurinkoisen imagon saanut Putin saakin kansalta 70 prosentin hyväksynnän Ukrainassa toteuttamalleen kirurgiselle ”erikoisoperaatiolle”.

”Venäjä on kaikkiaan erilainen kuin muut. Yksi prosentti venäläisistä omistaa yli 60 prosenttia Venäjän kaikesta varallisuudesta. Ero on iso Yhdysvaltoihinkin, jossa yksi prosentti rikkaimmista omistaa vain 30 %.”

ILMASTONMUUTOS
ON HUIJAUSTA

Tähän kaikkeen liittyy myös Venäjän asenne ilmastonmuutokseen. Vielä 2000-luvun alussa siihen suhtauduttiin jotenkin asiallisesti, mutta Putinin kolmannen presidenttikauden alkaessa 2012 muuttui ilmastokysymys vähättelyksi. Se katsottiin ja kerrottiin kansalle läntisen imperialismin projektiksi, joka on suunnattu Venäjän energiamahtavuutta vastaan. Ennen Ukrainan sodan alkua EU-maat ostivat Venäjän tuottamasta öljystä 2/3, maakaasusta 1/3 ja kivihiiltä tuotiin 100 miljoonaa tonnia vuodessa. Tätä rahavirtaa ei haluttu lännen propagandistisella ilmastohöpinällä tukahduttaa.

Venäjä ei siis halua eroon ilmastokriisistä, mutta länsi kiihdyttää vastatoimia. Fossiilienergiaa tuodaan silti edelleen, mutta määriä vähentäen, ja uraania tarvitaan ydinvoimaloihin.

Ukrainassakin Venäjä käy demokratian ja vapauden tukahduttamisen lisäksi materiaalis-ekologista sotaa ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen liittyvää teknologista kehitystä vastaan.

”Venäläisille esitetty ilmastonmuutosta koskeva tarina tulee elämään sen mukaan, miten ilmastonmuutoksen jäljet Venäjällä näkyvät ja miten kansa reagoi niihin. Erityisen merkityksellistä on se, miten kansainvälinen ilmastopolitiikka etenee. Putinin hallinto on kuitenkin opportunistinen ja tekee kaikkensa vallan syrjässä pysyäkseen, ja sen vallan kulmakivenä ovat edelleen hiilivedyt. Käytäntöjen tasolla Putinin Venäjä jatkaa imperiumin historiasta tuttua, väkivaltaan ja pelotteluun perustuvaa hallintatapaa.”

kari.naskinen@gmail.com