Ikuiseen rauhaan

Mongolien sotilasjohtaja Tšingis-kaani sanoi 800 vuotta sitten, että suurin nautinto on kukistaa viholliset, ryöstää heidän omaisuutensa, nähdä heidän rakkaittensa kylpevän kyynelissä ja vaipua uneen heidän vaimojensa ja tyttäriensä syliin. Tälläkin hetkellä näitä nautintoja tavoitellaan eri puolilla maailmaa niin paljon, että Suomen YK-liiton kokoama lista käynnissä olevista isoista konflikteista on pitkä, mukana on yli 20 pahaa paikkaa. Immanuel Kantin filosofinen tutkielma Ikuiseen rauhaan (1795) päätyi niin hienoon toiveajatteluun, että yleismaailmallinen rauha saavutetaan kansainvälisten sopimusten avulla. Turha luulla, kokeiltu on. Eivätkä edes papit noteeraa viidettä käskyä ”Älä tapa”, vaan siunaavat sotaan lähtevät sotilaat, jotta he kauan menestyisivät ja eläisivät maan päällä, ja tämä edellyttää vihollisten tappamista.

Jotenkin näin on kaikesta huolimatta toimittava. On oltava pelottava ja koko ajan valmiina tuhoamaan muut. Paradoksaalista onkin, että nimenomaan suurvallat eivät enää ole ajautuneet keskinäisiin sotiin, koska ne pelkäävät toistensa ydinaseita. Vaikka Vladimir Putin välillä uhittelee ydinaseillaan, ei varsinaista uhkaa ole, vaan ydinaseet ovat tuhovoimansa takia tehneet maailmasta turvallisemman kuin mitä se olisi ilman niitä.

Teoriassa on siis niin, että jos päästään ikuiseen rauhaan, se on ydinaseiden ansiota, joten niitä on edelleen valmistettava ja levitettävä joka puolelle. Yksi ongelma on kuitenkin vahingonlaukausten ja hulluuden mahdollisuudet. Miten on Venäjän tapauksessa, onko Putinin mukana koko ajan muovikortti, jota vilauttamalla vaikka vale-Stockmannin maksupäätteellä saa ydinaseet irti?

Ainakin Yhdysvalloissa on ydinaseiden käyttöoikeus otettu kaksi kertaa pois epävakaiksi havaituilta presidenteiltä, Watergate-sotkun jälkeen ryyppäämään herenneeltä Richard Nixonilta 1974 ja Donald Trumpilta hänen kannattajiensa vallattua kongressitalon 2021.

Viime viikolla ilmestyneessä Kanava-lehdessä kansainvälisen politiikan entinen professori Vilho Harle kirjoittaa, että Venäjä on muuttumassa suuralueesta vain harmaaksi välialueeksi. Suuralueiksi jäävät enää USA:n johtama läntinen suuralue ja Kiina. Näin maapallo jakautuu kirjaimellisesti kahtia, jolloin suuralueet katsovat toisiaan tähtäinten läpi suoraan silmiin koko pitkällä rajalla. Mutta kumpikin ovat kuin savolaisia jalkapalloilijoita, jotka mieluummin naattivat kuin laakaisevat.

Ideologisesti voittaja tulee olemaan läntinen suuralue, kuten Harle näkee: ”Universaaleilla arvoilla on kysyntää ja kannatusta. Läntisten arvojen voittokululle ei ole esteitä. Ainut unversaalin maailmanvallan kehityksen jarruttaja on Kiina, joka ei kuitenkaan sotilaallisena toimijana kykene taisteluun läntisen suuralueen kanssa. Pelkän talouden varassa Kiina ei kamppailua voita.”

Sitten Suomi. Täällä kaikki on hyvin, kun siviilipalvelusmiehet Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho ja Jari Tervokin ovat vakaumuksellisia Nato-ydinasemiehiä, samoin tietenkin terveydellisistä syistä armeijasta vapautettu Mika Aaltola. Naisten suomalaista Nato-kaaderia johti jäsenhakemusta kohti kovin agitaattori Sanna Marin. Turkki ei vielä ollut antanut hyväksyntäänsä Suomen jäsenyydelle, kun Sanna Marin 10.3. tunnusti väriä ja osallistui Kiovassa äärioikeistolaisen nationalistin Dmytro Kotsjubailon hautajaisiin. Hän oli kuollut Bahmutin taisteluissa 7.3. Muita eurooppalaisia johtajavieraita ei hautajaisissa ollut.

KÖYHDYTETTYJÄ
URAANIAMMUKSIA

Jos ei varsinaisia ydinaseita, niin köyhdytettyjä uraaniammuksia kumminkin. Iso-Britannia on luvannut sellaisia Ukrainalle. Köyhdytetty uraani (depleted uranium, DU) on ydinpolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote, radioaktiivinen jäte. Sitä on jo pitkään käytetty hyökkäysvaunuja läpäisevissä ammuksissa, risteilyohjuksissa ja ns. bunkkeripommeissa. Ydinvoimateollisuudelle se on kätevä ja halpa tapa päästä eroon tästä ydinjätteestä. Tällaisia uraaniaseita on varastoissaan ainakin USA:lla, Venäjällä, Iso-Britannialla, Ranskalla, Etelä-Korealla, Israelilla, Pakistanilla, Saudi-Arabialla ja Taiwanilla.

Ensimmäisen kerran uraaniaseita käyttivät laajassa mittakaavassa USA ja Iso-Britannia Persianlahden sodassa 1991. Sen jälkeen Nato käytti niitä Bosniassa 1994-95, Kosovossa 1999 ja Afganistanissa 2001-02 sekä USA ja Iso-Britannia Irakin sodassa 2003.

Nato on myöntänyt käyttäneensä yli 15 tonnia köyhdettyjä uraaniammuksia ja -pommeja Kosovon sodan aikana. Yli 4000 Serbian ja Kosovon kansalaista on nyt haastanut Naton oikeuteen, koska heidän syöpädiagnoosinsa ovat suoraa seurausta Naton uraaniammuksista. Nykyisin Serbiassa diagnosoidaan vuosittain syöpäsairaus yli 30 000 ihmisellä, kun vastaava määrä ennen vuoden 1999 pommituksia oli alle 7000. Serbiassa diagnosoidaan eniten syöpää Euroopassa ja toiseksi eniten maailmassa.

Ikuiseen rauhaan moni pääsee kuolemalla syöpään. Ikuiseen rauhaan on myös elokuva aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisesta, jonka Suomen armeija teloitti jatkosodan aikana Suomussalmen rintamalla 5.11.1941. Hänen hautakivessän Malmilla Helsingissä lukee: ”Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin.”

kari.naskinen@gmail.com