maanantai 13. syyskuuta 2021

Sokea mies, joka ei innostanut

Suurta julkisuutta saanut elokuva Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on jokseenkin tylsä tapaus. Se kyllä kuvaa ilmeisen hyvin sokeutuneen ja alavartalostaan halvaantuneen miehen elämää, mutta katsojalle se on yhtä staattinen, harmaa, sumea ja pimeä kuin on päähenkilö Jaakon elämä. Voi tässä tietenkin kuvitella ja surra, millaista tuollainen elämänkohtalo on, mutta elokuvana joka tapauksessa mitätön. Entä jos tekisi elokuvan täysin sokeasta, olisiko valkokangas silloin alusta loppuun pelkkää mustaa?


En pimeässä nähnyt kelloa, mutta suunnilleen ensimmäinen puolituntinen menee Jaakon kotona, jossa hän puhuu puhelimeen, harjaa hampaitaan ja kerran käy kotiavustaja. Kuvat ovat pääasiassa sellaisia, jollaisina Jaakkokin kaiken näkee. Eli ei paljon mitään. Se vain selviää, että elokuvan nimi tulee
Titanic-elokuvasta, jota Jaakko ei halua katsoa, koska se on hänen saamiensa tietojen perusteella huono. Dvd hänellä siitä on, mutta muovikelmusta avaamattomana. Jaakon tilannetta tämä korostaa, sillä hän oli ennen ms-taudin aiheuttamaa sokeutumistaan kova elokuvafani.

Elokuvan varsinaiset tapahtumat alkavat, kun Jaakko lähtee Tampereelta taksi/juna/taksimatkalle Hämeenlinnaan hölmösti ilman saattajaa. Siellä hänellä on netissä tapaamansa nainen, jota ei ole koskaan kohdannut. Hämeenlinnan asemalla tulee kuitenkin kaksi juippia, jotka alkavat ryöstää Jaakkoa. Tätä ikävää välikohtausta sitten kestää melkein elokuvan loppuun. Yhdessä vaarallisessa vaiheessa tulee jo mieleen, että kun ohjaaja Teemu Nikin yksi aikaisempi elokuva on Armomurhaaja (2017), niin Jaakkokin voisi saada helpotusta armomurhalla.

Petri Poikolainen Jaakon roolissa sentään on erinomainen. Hän on entinen teatterinäyttelijä, joka jäi ms-taudin takia sairauseläkkeellä 2013. Hän näytteli Seinäjoen kaupunginteatterissa 2001-04 ja sen jälkeen teki keikkoja muualle, viimeksi Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämölle 2011, mutta sairauden nopea paheneminen teki näyttelemisestä lopun. Nyt hän on pyörätuolissa, sokea ja rintalastasta alaspäin halvaantunut. Poikolainen ei kuitenkaan ole hellittänyt.

”Älä unohda unelmoida, se on lähtökohta. Mitään ei tapahdu, ellei uskalla unelmoida. Äläkä siirrä asioita myöhemmäksi, sillä ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Elämä on tässä ja nyt”, on Petri Poikolainen sanonut.

Elokuvan Jaakko ei kuitenkaan ole Petri Poikolainen, vaan Nikin käsikirjoitus on fiktiivinen.

Eikä Nikkikään ole nähnyt Titanicia, samasta syystä kuin Jaakko.

Elokuvan on tuottanut Teemu Nikin ja Jani Pösön kymmenen vuotta sitten perustama yhtiö It’s Alive Films, jonka tunnetuimmat työt ovat Armomurhaaja ja moneen kertaan maailmalla uudelleenkuvattu ja palkittu tv-sarjaelokuva Sekasin. Kaikki It’s Alive -tuotannot käsittelevät jotakin kuolemanvakavaa aihetta, hetkittäin viihdyttävästikin, mutta tässä uudessa elokuvassa ei ole viihdyttäviä aineksia.

Elokuvan julisteessa ja alkuteksteissä on sokeiden pistekirjoitusta, joita en tietenkään ymmärtänyt, mutta ei niitä salissa mahdollisesti istuvat näkövammaisetkaan ymmärrä, koska ne eivät ole kohopisteitä.

kari.naskinen@gmail.com