En pimeässä
nähnyt kelloa, mutta suunnilleen ensimmäinen puolituntinen menee
Jaakon kotona, jossa hän puhuu puhelimeen, harjaa hampaitaan ja
kerran käy kotiavustaja. Kuvat ovat pääasiassa sellaisia,
jollaisina Jaakkokin kaiken näkee. Eli ei paljon mitään. Se vain
selviää, että elokuvan nimi tulee Titanic-elokuvasta,
jota Jaakko ei halua katsoa, koska se on hänen saamiensa tietojen
perusteella huono. Dvd
hänellä siitä on, mutta muovikelmusta avaamattomana. Jaakon
tilannetta tämä korostaa, sillä hän oli
ennen ms-taudin aiheuttamaa sokeutumistaan kova
elokuvafani.
Elokuvan
varsinaiset tapahtumat alkavat, kun Jaakko lähtee Tampereelta
taksi/juna/taksimatkalle Hämeenlinnaan hölmösti ilman saattajaa.
Siellä hänellä on netissä
tapaamansa nainen, jota ei
ole koskaan kohdannut.
Hämeenlinnan asemalla tulee kuitenkin kaksi juippia, jotka alkavat
ryöstää Jaakkoa.
Tätä ikävää välikohtausta sitten kestää melkein elokuvan
loppuun. Yhdessä vaarallisessa vaiheessa tulee jo mieleen, että kun
ohjaaja Teemu Nikin yksi
aikaisempi elokuva on Armomurhaaja
(2017),
niin Jaakkokin voisi saada helpotusta armomurhalla.
Petri
Poikolainen Jaakon
roolissa sentään
on
erinomainen. Hän on entinen teatterinäyttelijä, joka jäi
ms-taudin takia sairauseläkkeellä 2013. Hän näytteli
Seinäjoen kaupunginteatterissa 2001-04 ja sen jälkeen teki keikkoja
muualle, viimeksi Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämölle
2011, mutta sairauden nopea paheneminen teki näyttelemisestä lopun.
Nyt hän on pyörätuolissa, sokea ja rintalastasta alaspäin
halvaantunut. Poikolainen ei kuitenkaan ole hellittänyt.
”Älä
unohda unelmoida, se on lähtökohta. Mitään ei tapahdu, ellei
uskalla unelmoida. Äläkä siirrä asioita myöhemmäksi, sillä
ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Elämä on tässä ja nyt”, on
Petri Poikolainen sanonut.
Elokuvan Jaakko ei kuitenkaan
ole Petri Poikolainen, vaan Nikin käsikirjoitus on fiktiivinen.
Eikä Nikkikään ole nähnyt Titanicia, samasta syystä
kuin Jaakko.
Elokuvan on tuottanut Teemu Nikin ja Jani
Pösön kymmenen vuotta sitten
perustama yhtiö It’s Alive Films, jonka tunnetuimmat
työt ovat Armomurhaaja ja moneen kertaan maailmalla
uudelleenkuvattu ja palkittu tv-sarjaelokuva Sekasin. Kaikki
It’s Alive -tuotannot käsittelevät jotakin kuolemanvakavaa
aihetta, hetkittäin viihdyttävästikin, mutta tässä uudessa
elokuvassa ei ole viihdyttäviä aineksia.
Elokuvan
julisteessa ja alkuteksteissä on sokeiden pistekirjoitusta, joita en
tietenkään ymmärtänyt, mutta ei niitä salissa mahdollisesti
istuvat näkövammaisetkaan ymmärrä, koska ne eivät ole
kohopisteitä.
kari.naskinen@gmail.com
maanantai 13. syyskuuta 2021
Sokea mies, joka ei innostanut
Suurta julkisuutta saanut elokuva
Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on
jokseenkin tylsä tapaus. Se kyllä kuvaa ilmeisen hyvin sokeutuneen
ja alavartalostaan halvaantuneen miehen elämää, mutta katsojalle
se on yhtä staattinen, harmaa, sumea
ja pimeä kuin on päähenkilö Jaakon elämä. Voi tässä tietenkin
kuvitella ja surra, millaista tuollainen elämänkohtalo on, mutta
elokuvana joka tapauksessa mitätön. Entä jos tekisi elokuvan täysin sokeasta, olisiko valkokangas silloin alusta loppuun pelkkää mustaa?