Norjan suurin päivittäistavaraketju Rema 1000 ilmoitti juuri lopettavansa lentorahdilla tulevien tuotteiden myynnin. Sillä on Norjassa noin 500 myymälää ja Tanskassa 350. Joitakin vuosia sitten Rema osti Norjan kaikki Lidl-myymälät.
Otsikkoni ei tarkoita
Remaa, mutta tällaista silmänlumettakin yritykset harjoittavat.
Ulkopolitiikka-lehden
60-vuotisjuhlanumerossa Finlayson Oy:n yksi omistajista, sen luova
johtaja Jukka Kurttila puhuu
yritystoiminnan vastuullisuudesta, joka enää ei tarkoita
vain omistajien edun ajamista.
Yhteiskuntavastuutakin on kannettava. Kurttila sanoo tietävänsä,
että yritykset syyllistyvät alituiseen viher- tai valkopesuun. Ne
rakentavat mainetta esimerkiksi ympäristöystävällisyydellä tai
hyväntekeväisyydellä, mutta samaan aikaan saastuttavat, kiertävät
veroja ja käyttävät työntekijöitä riistäviä
alihankkijoita.
Harva makeisteollisuuden edustaja nostaa
esiin sokerin aiheuttamia terveyshaittoja. Kakkostyypin diabeteksesta
ollaan hiljaa, kun on muodikkaampaa liputtaa hiilineuraaliuden
puolesta ja kampanjoida sateenkaariväreillä. Amazon-verkkokauppa
tuki näkyvästi Blm-liikettä, mutta samanaikaisesti se myi
poliisilaitoksille kasvojentunnistamisohjelmia. Meillä Fortum
sponsoroi Riku Rantalan
ilmastoaiheista
tv-ohjelmaa ja osti samoihin aikoihin kahdella miljardilla eurolla
hiilellä energiaa tuottavan Uniperin osakkeita.
Tilanteet
ovat toisinaan kaksipiippuisia. Finlayson tuo tavaraa diktaattori
Recep Erdoganin Turkista,
mutta tämän kaupan lopettaminen tuntuisi Kurttilasta hölmöltä,
”koska silloin rangaistaisiin tehdasyrittäjää sen takia, että
maata hallitsee joku hullu”. Hankalia asioita, sillä
ihmisoikeuksista huolehtimisen rinnalla pitää Suomessakin ajatella
myös elinkeinoelämän etua, vientimiljardeja ja
työpaikkoja.
Suomessa
Finlayson lopetti tuotteidensa välittämisen Tavaratalo
Kärkkäiselle, jonka omistajat ovat levittäneet
vastenmielistä ja ahdasmielistä propagandaa. Päätös ei ollut
helppo taloudellisesti, sillä Kärkkäisen kanssa
tehdyn yhteistyön rahallinen arvo oli Finlaysonille satoja tuhansia
euroja.
”Kun heitimme Kärkkäisen ulos, uskoimme
lapsellisesti, että siitä lähtee hirveä aalto liikkeelle ja
kaikki lopettavat yhteistyön, kun tajuavat miten paha ketju se on.
Lähtiköhän meidän lisäksi yksi yritys mukaan? Isot
pörssiyritykset ilmoittivat vain, että ne tutkivat tilannetta”,
sanoo Kurttila. (UP 3/2021)
Eli pääosin raha kuitenkin
ratkaisee. Kurttilakin on pesunkestävä kapitalisti, joka sanoo
olevansa kiinnostunut ”rahan tekemisestä”. Toisaalta hän joka
tapauksessa sanoo, että nykyistä tiukempaa sääntelyä tarvitaan
ehdottomasti. EU:n jossakin elimessä parhaillaan käsittelyssä
olevan sääntelypaketin suhteen hän ei kuitenkaan ole optimistinen,
vaan arvelee sen lopulta vesittyvän hampaattomaksi. Ainoa toivo
onkin, että kuluttajat reagoisivat ja äänestäisivät
lompakollaan.
kari.naskinen@gmail.com
