Buddhalaismunkki
Yoshida
Kenkō
kirjoitti
joskus 1300-luvulla, että
”parasta
elämässä on sen arvaamattomuus”. (Joutilaan
mietteitä,
Tammi 1978)
Koronaviruksen tärähtäminen päälle oli kyllä arvaamatonta ja olisi viikon tai pari kestettyään ollut pelkästään mielenkiintoinen asia, mutta ei ole enää. Äitienpäiväkin menee ensi sunnuntaina hyvin hissukseen. Toista oli vaikkapa 70 vuotta sitten, kun Eläintarhanajoissa 7.5.1950 oli maksaneita katsojia 66 622.
Kävelen melkein päivittäin Aleksanterinkadun päästä päähän, mutta hiljaista on. Normaalioloissa tulee vastaan tuttuja tai ainakin hyvänpäiväntuttuja minuutin välein, mutta eilen markkinapäivänäkään en Aleksilla ja torilla tavannut muita kuin muikkuja syömään menneen museomies Esa Hassisen, keskussairaalan entisen tiedotuspäällikön Helena Heinosen ja Simon Vaatehuoneen vanhalla nurkalla Simo Leporannan, joka oli palannut Espanjasta, kun siellä poliisit olivat alkaneet ärhennellä kadulla kävelleille, ja torilla olivat tietenkin tori-isäntä Timo Arasola ja melkein-tori-isäntä Salosen Tane. Viipurinrinkeliä en kuitenkaan saanut.
Niin harvassa tällaiset tapaamiset ja juttutuokiot nyt ovat, että voin ne tämän viikon osalta luetella muutenkin: Simolan Jaskan kohtasin kauppakeskus Triossa, enkä Seurahuoneen ovella, kuten 50 vuotta sitten, ja vanhalla linja-autoasemalla kysyin K-kauppias Olli Nissiseltä neuvoa ostoslistani kanssa. Siinä ne. Citymarketissakin kävin, mutta en saanut Tapolan mustaamakkaraa. Ostin muuta ja ruokajuomaksi ranskalaista Kronenbourg-olutta, jonka iso mainos näkyi 1994 Imolassa Tamburellon kaarteessa, jossa Ayrton Sennan romuttunut auto oli pitkään tv-kuvassa.
Vanhat tyttöystävätkin ovat jo luultavasti ikäkaranteenissa. Puhelimessa olen sentään tällä viikolla pohtinut jääkiekkoasioita Hannu Kuisman, Jukka Kulmalan ja Jarmo Saarelan kanssa. Kinnusen Hanskilta kyselin, miten ovat ensimmäiset eläkekuukaudet sujuneet ja sitten vertailimme näitä koronajuttuja.
Koronaviruksen tärähtäminen päälle oli kyllä arvaamatonta ja olisi viikon tai pari kestettyään ollut pelkästään mielenkiintoinen asia, mutta ei ole enää. Äitienpäiväkin menee ensi sunnuntaina hyvin hissukseen. Toista oli vaikkapa 70 vuotta sitten, kun Eläintarhanajoissa 7.5.1950 oli maksaneita katsojia 66 622.
Kävelen melkein päivittäin Aleksanterinkadun päästä päähän, mutta hiljaista on. Normaalioloissa tulee vastaan tuttuja tai ainakin hyvänpäiväntuttuja minuutin välein, mutta eilen markkinapäivänäkään en Aleksilla ja torilla tavannut muita kuin muikkuja syömään menneen museomies Esa Hassisen, keskussairaalan entisen tiedotuspäällikön Helena Heinosen ja Simon Vaatehuoneen vanhalla nurkalla Simo Leporannan, joka oli palannut Espanjasta, kun siellä poliisit olivat alkaneet ärhennellä kadulla kävelleille, ja torilla olivat tietenkin tori-isäntä Timo Arasola ja melkein-tori-isäntä Salosen Tane. Viipurinrinkeliä en kuitenkaan saanut.
Niin harvassa tällaiset tapaamiset ja juttutuokiot nyt ovat, että voin ne tämän viikon osalta luetella muutenkin: Simolan Jaskan kohtasin kauppakeskus Triossa, enkä Seurahuoneen ovella, kuten 50 vuotta sitten, ja vanhalla linja-autoasemalla kysyin K-kauppias Olli Nissiseltä neuvoa ostoslistani kanssa. Siinä ne. Citymarketissakin kävin, mutta en saanut Tapolan mustaamakkaraa. Ostin muuta ja ruokajuomaksi ranskalaista Kronenbourg-olutta, jonka iso mainos näkyi 1994 Imolassa Tamburellon kaarteessa, jossa Ayrton Sennan romuttunut auto oli pitkään tv-kuvassa.
Vanhat tyttöystävätkin ovat jo luultavasti ikäkaranteenissa. Puhelimessa olen sentään tällä viikolla pohtinut jääkiekkoasioita Hannu Kuisman, Jukka Kulmalan ja Jarmo Saarelan kanssa. Kinnusen Hanskilta kyselin, miten ovat ensimmäiset eläkekuukaudet sujuneet ja sitten vertailimme näitä koronajuttuja.
Koska tärkein yhteydenpitovälineeni on sähköposti, lisään tähän juorukalenteriin vielä nämä hiljaisen viikon kontaktit vapusta alkaen. Perinteisen juhlapäivärunon lähetti entinen autokauppamies Juha Ojamo, jonka lisäksi erilaista kommentointia on ollut seuraavien kanssa: Uuden Lahden entinen toimitusjohtaja Osmo Ahtiainen, kaupungin entinen talousarviopäällikkö Heikki Helin, entinen Malskin tiedotusmies Urpo Partanen, kapellimestari Jouko Saari, kirjaa Tapio Rautavaarasta tekevä Hannu Ignatius sekä yleisurheilu- ja säätilastoekspertti Pesa Vuorio, jonka kirjanpito näyttää, että tammi-huhtikuun maksimilämpötilojen keskiarvo oli -1,7 astetta (seuraavaksi lämpimintä oli viimeisen neljännesvuosisadan aikana 2008 -2,8 astetta).
Toiselta tilastomieheltä Arto Pasaselta tuli kymmenen tietokilpailukysymystä seiväshypystä. Olivat niin vaikeita, että välitin sähköpostin Vääksyyn Pentti Nikulalle, joka tiesi yhden vastauksen.
Neljään vuoteen tässä sähköpostiviestinnässä ei enää ole ollut kaksimielisten vitsien kierrätysjärjestelmää, koska kiinteistönomistaja, kunnallispoliitikko ym. fil. lis. Erkki Puolakka siirtyi juttujensa kanssa Pyhän Pietarin portin toiselle puolelle, eikä sieltä saa yhteyksiä ennen 6G-järjestelmän tuloa.
Onneksi kaikki kuitenkin menee ohi, sillä johan Matti Jurva 1930-luvulla tiesi, että väliaikaista kaikki on vaan – tämä elomme riemu ja rikkaus sekä pettymyksetkin, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan.
Eläintarhanajoissa silloin 1950 ainoa suomalaisvoittaja oli muuten Raine Lampinen 500-kuutioisella Triumphilla, siis Simo Lampisen isä. Autoluokissa salaperäinen ”Erik Lindqvist” oli kuudes, mutta kun hän seuraavana vuonna ajoi omalla nimellään Curt Lincoln, hän jo voitti.
kari.naskinen@gmail.com
