Otavan toimitusjohtaja Pasi Vainio sanoo
tämän aamun Helsingin Sanomissa, että Suomalaisen Kirjakaupan
myymälöistä pärjäävät hyvin ne, joihin mennään suoraan
ulko-ovista. Kalliiden kauppakeskusten uumenissa on vaikeampaa.
Äitienpäivälahjaksi vaimolleni minäkin kirjan ostin, mutta ei
siinä auttanut pääkadulla olevan kirjakaupan uko-ovi, koska
hoksasin kirjanostotarpeeni ollessani autolla liikkeellä. Kaupan
lähelle en autoa olisi saanut, joten ajoin isoon automarkettiin,
jossa pysäköin
auton 30 metrin päähän ovesta.
Vainion mielestä hyvistä kirja-alan uutisista päällimmäisenä onkin myynnin nopea kasvu marketeissa. Vaikeata oli kuitenkin lahjakirjan ostaminen. Marketissa oli tietenkin kasattu ”naisille sopivia” kirjoja hienoksi asetelmaksi ja koristeltu se sydänten ja kukkien kuvilla. Sitä tarjontaa ei puolta minuuttia pitempään tarvinnut tarkastaa, koska olin ostamassa kunnon kirjaa.
Normaalit kirjahyllytkin siellä olivat, mutta tarjonta oli kovin kapea-alainen. Siinä meni kai kymmenen minuuttia, että löysin yhden äitienpäivälahjaksi kelpaavan romaanin.
Otavan tavoin myös Siltala kustantaa äänikirjoja, ja kustantaja Touko Siltala on erityisen ilahtunut niiden menestymisestä. Tämä on samankaltainen asia kuin sanomalehtien paperilevikin voimakas pieneneminen digilehtien tieltä. Tällä hetkellä tilanne on vielä sellainenkin, että äänikirjoja voi kuunnella maksutta netissä, jossa jatkuvasti on eri kustantamojen ilmaisia tutustumistarjouksia.
Äänikirjoja voi ostaa myös cd-kiekkoina, joita on kätevä kuunnella vaikka autossa.
Ei painettu kirja mihinkään häviä, mutta äänikirjat eri muodoissaan lisäävät osuuttaan. Tänä vuonna Otava tytäryhtiöineen julkaisee tuhat ääni- tai sähkökirjaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Yksi merkittävä asia tässä on se Vainion mainitsema, että jo useampi vuosi sitten julkaistusta oikeasta kirjasta voi uutena äänikirjana muodostua suurmenestys.
Painettujen kirjojen osuus myynnistä on nyt 80 prosenttia, mutta tämä pienenemään jatkuvasti. Tieto on Otavallakin, jossa Keuruulle tehtiin juuri kolmen miljoonan investointi digitaalikirjojen tuotantoon.
Kerran kuuntelin Orvokki Aution Kotipesän käydessäni pesäpallo-Pohjanmaalla ja kerran Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä puoleen väliin. En innostunut siitä monotonisesta luennasta. Vaikka nämä olivat sellaista kevyttä viihdekuuntelua, niin onhan äänikirjoissa sekin ongelma, että niihin ei voi tehdä alleviivauksia tai muita merkintöjä. Tämä ei kuitenkaan haittaa ajanvietekirjojen yhteydessä, ja Vainion kertoman mukaan varsinkin viihdekirjoja tehdään jo nyt äänikirja edellä.
Digitaalisilla kirjoilla on silti etunsa. Jos joku ei pysty tai viitsi tai jaksa itse lukea, homma hoituu kuuntelemalla. Lisäksi ehkä se etu, että digimuodossa kirjoja on helpompi säilyttää kuin pitää vanhoja paperikirjoja varastoissa. Muutaman vuoden kuluttua ei kirja-antikvariaattejakaan taida enää olla, kun ne siirtävät toimintansa verkkokauppaan. Niistä joka tapauksessa saa vanhoja kirjoja oikein painettuinakin.
Verkkokauppa muutenkin on hyvä systeemi. Lyhyen ajan sisällä olen tilannut sieltä kaksi uutuuskirjaa, niin ei ole tarvinnut kirjakaupassa käydä kyselemässä, joko kirja on ilmestynyt. Verkkokauppa sen lähettää suoraan kotiin heti, kun ilmestyy. Eikä tarvitse parkkiruutua etsiä.
kari.naskinen@gmail.com
Vainion mielestä hyvistä kirja-alan uutisista päällimmäisenä onkin myynnin nopea kasvu marketeissa. Vaikeata oli kuitenkin lahjakirjan ostaminen. Marketissa oli tietenkin kasattu ”naisille sopivia” kirjoja hienoksi asetelmaksi ja koristeltu se sydänten ja kukkien kuvilla. Sitä tarjontaa ei puolta minuuttia pitempään tarvinnut tarkastaa, koska olin ostamassa kunnon kirjaa.
Normaalit kirjahyllytkin siellä olivat, mutta tarjonta oli kovin kapea-alainen. Siinä meni kai kymmenen minuuttia, että löysin yhden äitienpäivälahjaksi kelpaavan romaanin.
Otavan tavoin myös Siltala kustantaa äänikirjoja, ja kustantaja Touko Siltala on erityisen ilahtunut niiden menestymisestä. Tämä on samankaltainen asia kuin sanomalehtien paperilevikin voimakas pieneneminen digilehtien tieltä. Tällä hetkellä tilanne on vielä sellainenkin, että äänikirjoja voi kuunnella maksutta netissä, jossa jatkuvasti on eri kustantamojen ilmaisia tutustumistarjouksia.
Äänikirjoja voi ostaa myös cd-kiekkoina, joita on kätevä kuunnella vaikka autossa.
Ei painettu kirja mihinkään häviä, mutta äänikirjat eri muodoissaan lisäävät osuuttaan. Tänä vuonna Otava tytäryhtiöineen julkaisee tuhat ääni- tai sähkökirjaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Yksi merkittävä asia tässä on se Vainion mainitsema, että jo useampi vuosi sitten julkaistusta oikeasta kirjasta voi uutena äänikirjana muodostua suurmenestys.
Painettujen kirjojen osuus myynnistä on nyt 80 prosenttia, mutta tämä pienenemään jatkuvasti. Tieto on Otavallakin, jossa Keuruulle tehtiin juuri kolmen miljoonan investointi digitaalikirjojen tuotantoon.
Kerran kuuntelin Orvokki Aution Kotipesän käydessäni pesäpallo-Pohjanmaalla ja kerran Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä puoleen väliin. En innostunut siitä monotonisesta luennasta. Vaikka nämä olivat sellaista kevyttä viihdekuuntelua, niin onhan äänikirjoissa sekin ongelma, että niihin ei voi tehdä alleviivauksia tai muita merkintöjä. Tämä ei kuitenkaan haittaa ajanvietekirjojen yhteydessä, ja Vainion kertoman mukaan varsinkin viihdekirjoja tehdään jo nyt äänikirja edellä.
Digitaalisilla kirjoilla on silti etunsa. Jos joku ei pysty tai viitsi tai jaksa itse lukea, homma hoituu kuuntelemalla. Lisäksi ehkä se etu, että digimuodossa kirjoja on helpompi säilyttää kuin pitää vanhoja paperikirjoja varastoissa. Muutaman vuoden kuluttua ei kirja-antikvariaattejakaan taida enää olla, kun ne siirtävät toimintansa verkkokauppaan. Niistä joka tapauksessa saa vanhoja kirjoja oikein painettuinakin.
Verkkokauppa muutenkin on hyvä systeemi. Lyhyen ajan sisällä olen tilannut sieltä kaksi uutuuskirjaa, niin ei ole tarvinnut kirjakaupassa käydä kyselemässä, joko kirja on ilmestynyt. Verkkokauppa sen lähettää suoraan kotiin heti, kun ilmestyy. Eikä tarvitse parkkiruutua etsiä.
kari.naskinen@gmail.com
