Raha ja rakkaus ja kauniit naiset

Kun tänne kotiin muumioituessaan tuntee itsensä välillä idiootiksi, luin Dostojevskin Idiootin, josko sieltä löytyisi kohtalotovereita. Hyvin löytyikin, sillä romaanin keskeiset teemat liittyvät aivan selvästi tuttuihin asioihin, rahaan, rakkauteen ja kauniisiin naisiin. Valitsin tähän kuviinkin näyttelijäkaunottaret venäläisestä tv-elokuvasta (2003), jossa Idiootin Nastasja Filippovnaa esittää Lidia Veletsheva (ylempi kuva) ja Aglaja Ivanovnaa Olga Budina.

Dostojevski sanoi joskus, että kauneus pelastaa maailman. Henkilökohtaisesti kuitenkin enemmän auttaa raha, johon tässä romaanissa pääsee parhaiten kiinni perimällä. Sitten kun on rahaa, pääsee kiinni kauneuteenkin. Tätä todistavat parhaiten F1-ajajat ja NHL-jääkiekkoilijat.

Jepantshinin perheen kaunein on nuori Aglaja, mutta hän on jopa niin ylettömän kaunis, ettei esimerkiksi rikas tilanomistaja Totski oikein rohkene Aglajaa havitella – ”hyvä Luoja, kuinka kaunis, ja kaunistuu joka päivä”. Myös romaanin päähenkilö, ruhtinas Myshkin on lähes kauhuissaan Aglajan kauneudesta: ”Te olette harvinainen kaunotar. Te olette niin kaunis, että pelottaa katsella Teitä.”

Aglajan vanhimmat siskot Adelaida ja Aleksandra ovat niin ikään kauniita, samoin köyhtyneen aatelisperheen tytär Nastasja Filippovna erityisesti.

Dostojevskin muista kaunottarista tutuin on varmaan Grushenka, joka tekee monta miestä hulluksi. Grushenkan lumoissa ovat pahiten Fjodor Karamazov ja hänen neljä poikaansa, joista Dmitrij näkee kuinka Grushenkan vartalo on jotain aivan ihmeellistä, se on kuin kaari, joka toistuu joka paikassa. Amerikkalaisessa Karamazovin veljekset -elokuvassa (1958) Grushenkaa näyttelee Maria Schell.

Vaikka Idiootissa on paljon onnettomia tapauksia, niin paljon on onnellisuuttakin. Kun Adelaida kysyy Myshkiniltä, miten tämä on ollut rakastunut, vastaa Myshkin, ettei hän ole rakastunut, on ollut… ollut… ollut onnellinen muulla tavoin. Sitten seuraa Myshkinin kymmenen sivun pituinen, idioottimainen monologi onnellisuudesta.

Jokainen onnellinen on onnellinen omalla tavallaan, tulee mieleen tästä 1868 ilmestyneestä romaanista. Kymmenen vuotta myöhemmin Leo Tolstoi aloitti Anna Kareninan toteamuksella, että jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.

Dostojevskillä itsellään oli sekä onnea että onnettomuutta. Siperiaankin hän joutui ja ehti kertaalleen saada kuolemantuomionkin, kun oli syyllistynyt liian rajuun poliittiseen aktivismiin liityttyään Petrashevskin kumoukselliseen salaseuraan. Tämä tapahtui ennen Idiootin kirjoittamista, ja Idiootissakin noteerataan Siperia sillä tavalla, että yksi virkamies huutaa pienen rikkeen tehneelle miehelle: ”Siperiaan, Siperiaan! Heti Siperiaan!”

Muutama vuosi sitten Venäjällä järjestetyn nettiäänestyksen perusteella Anna Karenina on viidenneksi paras venäläinen kirja ja Idiootti kuudenneksi paras. Näiden edelle pääsivät Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Tolstoin Sota ja rauha sekä Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Karamazovin veljekset.

SOSIALISMI, JUMALA
JA KENRAALIT

Siperiassa Dostojevskin maailmankatsomus muljahti ympäri. Idiootissa sosialismin ottaa esille ruhtinas Myshkin, joka vertaa sitä ateismiin. Molemmat ovat lähtöisin epätoivosta, syntyneet vastakohdaksi katolisuudelle moraalisessa mielessä, korvatakseen uskonnosta kadonneen siveellisen voiman ja sammuttaakseen ihmiskunnan henkisen janon.

Myshkin ei tällaista ideologiaa hyväksy, vaan sanoo, että ”Lännen vastakohdaksi meidän on nostettava loistoonsa oma Kristuksemme, jonka me olemme säilyttäneet ja jota he eivät ole koskaan tunteneetkaan”.

Ortodoksina Myshkin ei hyväksy kuitenkaan katolisuuttakaan, joka saarnaa väärennettyä Kristusta: ”Roomalainen katolisuus ei ole edes mikään usko, vaan yksinkertaisesti Länsi-Rooman imperiumin jatko - - - Paavi anasti maata, nousi maalliselle valtaistuimelle ja tarttui miekkaan, johon lisätty valhe, juonittelu, petos, fanatismi, taikausko ja konnamaisuus. Kaikki on vaihdettu rahaan, halpaan maalliseen valtaan. Eikö tämä muka ole antikristuksen oppia?”

Uskosta ja Jumalasta ruhtinas Myshkinillä oli selvät sävelet: ”Uskonnollisen tunteen perusolemus ei alistu minkäänlaiseen järkeilyyn.” Tämän hän sanoi huomanneensa nimenomaan venäläisten sydämissä. Jumalan ilo on aina suurta, kun hän taivaasta näkee, että syntinen asettuu koko sydämensä kyllyydestä rukoukseen häneen eteensä.

Kenraaleistakin puhutaan, koska he ovat Venäjällä Jumalasta seuraavia. Kenraalin arvoa pitävät venäläisen suurimpana onnena lastenhoitajatkin, jotka kehdossa poikavauvaa nukuttaessaan hyräilevät: ”Kullassa tulet kulkemaan, kenraaliksi kohoamaan.”

”Tosiaankin, palveltuaan 35 vuotta, niin kukapa meillä ei lopulta olisi voinut kohota kenraaliksi”, kirjoittaa Dostojevski, ”ja säästää kohtalaista rahasummaa luottokassaan?” Näin se menee Suomessakin, jossa omia luottokassojaan voi täydentä vielä eläkkeelleäkin, kuten Juhani Kaskeala ja Jarmo Lindberg ovat osoittaneet.

Myshkin itse on romaanissa eräänlainen armon ja anteeksiannon symboli, jalon vilpitön ja luottavaisuudessaan rajaton. Näillä ominaisuuksilla ei maailmassa kuitenkaan pärjää, joten täydelliseksi idiootiksihan Myshkin lopulta vaipuu. Romaanin alussa hän ei vielä ole kuin sellainen tavallinen idiootti, jolle vaikka sanotaan Liteinij Prospektilla, että älä nyt kärryjen alle mene, idiootti.

DOSTOJEVSKIN VAIMON
SUKU SUOMESTA

Fjodor Dostojevskin toisen vaimon Anna Grigorjevnan äiti Anna Maria oli ruotsalaista Hoffrénin pappissukua, ja hän syntyi 1812 Mikkelin Korpilahdella. Isä oli ukrainalainen Grigori Snitkin.

Isoäiti tässä ruotsinpuoleisessa sukuhaarassa oli Kangasniemellä syntynyt Maria Elisabet, joka oli naimisissa Loviisassa syntyneen Nils Adolf (Nikolai) Miltopaeuksen kanssa. Heillä oli maatila Mikkelin kuvernementissa. Tämä tila olisi nykyiseen Mikkelin karttaan sijoitettuna Siekkilän kaupunginosassa.

Miltopaeus-suku on lähtöisin Turusta Ruskeapään talosta. Esi-isissä kauemmas mentäessä sieltä löytyy myös Turun akatemian rehtori Martinus Miltopaeus (hauta Turun Tuomiokirkossa), komissiomaanmittari Johan Miltopaeus ja Turun kaupunginvouti Mårten Miltopaeus. Joten kyllä me Dostojevskiä saadaan vähän vedettyä omaksemme.

Anna Grigorjevna syntyi kuitenkin Pietarissa 1846. Anna oli nimittäin äitinsä ja sisarustensa kanssa muuttanut sinne isän kuoltua. Pietarissa he identifioituivat ruotsalaisiksi, kun Miltopeuksien kotikielikin oli ruotsi. Anna kävi ensin saksalaisen koulun ja sitten tyttökymnaasin. Hän opetteli pikakirjoituksen ja tämä taito vei hänet Dostojevskille sihteeriksi. Naimisiin he menivät 1867. Dostojevskin ensimmäinen puoliso Maria Isajeva oli kuollut 1964.

kari.naskinen@gmail.com