Voikohan tylsyyteen kuolla? Liikuntahallit
kiinni, kirjastot, teatterit, elokuvateatterit ja konserttisalit
kiinni. Desinfiointiaineita sisältävien pullojen korkkia ei
kuitenkaan tarvitse panna kiinni. Mutta kun kauppakeskuksiinkaan ei
ole suositeltavaa mennä pyörimään, joutaa ajankulukseen vaikka
ajatella. Että jos koronaan kuolisi, niin olisiko se kaiken loppu.
Miten sen sielun kanssa?
Pääseekö sielu livahtamaan pois kuolevasta ruumiista? Monissa itämaisissa uskonnoissa pidetään selvänä, että sielun elämä jatkuu ihmisen kuolemankin jälkeen tavalla tai toisella. Vaikea todistaa, koska sielua ei näe. Sama homma Jumalan kanssa, todisteita ei ole.
Runsaat sata vuotta sitten oppilaitoksissa harjoitettiin muiden tieteiden ohella sielutieteen tutkimusta ja opetusta. Sittemmin termi muutettiin psykologiaksi, jossa sanan alkuosa tarkoittaa mieltä ja loppuosa oppia.
Tiede pystyy melko vakuuttavasti kiistämään sielun sekä muun uskonnollisen ja näkymättömän olemassaolon. Mutta kun on se melko-sana. Että jos sittenkin. Suuri filosofi Immanuel Kant ei perustanut ajatteluaan uskonnolle, mutta tunnetussa teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki (1781) hän kirjoitti, että ihmisten on syytä pitää moraalinsa perustana hyvän olentoa eli Jumalaa, vaikka sitä ei olisikaan.
Kantin mielestä ei kannata olla ateisti. Sellainen ihminen voi nimittäin ajautua moraaliseen epätoivoon, koska hän ei usko, että Jumala palkitsee, rankaisee ja on korkeimman hyvän toteutumisen ehtona. Koska ateistilta puuttuu myös usko sielun kuolemattomuuteen, hän on liian pinnallinen ihminen. Jumala on siis hyvä keksintö.
Eikä kukaan voi kiistää, etteivätkö Raamatun kymmenestä käskystä suurin osa ole parhaita elämänohjeita. Uskovaisten sisäpiirille tarkoitetut kaksi ensimmäistä käskyä voidaan jättää pois, ja kolmas käsky sunnuntailepopäivästä pitää näin korona-aikana unohtaa, koska kaupassa kannattaa käydä nimenomaan sunnuntaina, jolloin asiakkaita on vähemmän. Loput käskyt ovat joka tapauksessa hyviä:
- Kunnioita isääsi ja äitiäsi
- Älä tapa
- Älä varasta
- Älä tee aviorikosta
- Älä lausu väärää todistusta
- Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta
Kun näihin Raamatusta löytyviin oppeihin lisätään elämänohjeiksi Jeesuksen (sd.) Vuorisaarnan neuvoja, niin paljon muuta ei enää tarvitakaan:
- Viha ja solvaukset kielletty
- Riidanhalu ja pitkävihaisuus kielletty
- Toisen posken kääntäminen pasifismin toteuttamiseksi
- Hyviä tekoja voi tehdä ilman, että niitä tarvitsee julistaa lehdissä tai somessa
- Antakaa anteeksi, jotta teille annettaisiin anteeksi
- Kuinka näet roskan toisen silmässä, mutta et huomaa isompaa roskaa omassa silmässäsi?
- Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille
- Varokaa vääriä profeettoja ja valeuutisia
Immanuel Kant oli tietenkin perusteellisesti pohtinut näitäkin asioita. Hän arvosti uskonnossa ilmenevää moraalista toimintaa ja sanoi kirjassaan Uskonto pelkän järjen rajoissa (1793), että uskonnon moraaliopit ovat kaikkien velvollisuuksiemme keskeinen sisältö. Sen sijaan Kant ei sulattanut uskonnollisia rituaaleja. Niitä hän piti taikauskona ja epäjumalanpalveluksina, joten näitä rituaaleja vetäviin pappeihin hän suhtautui pääasiassa kielteisesti.
kari.naskinen@gmail.com
Pääseekö sielu livahtamaan pois kuolevasta ruumiista? Monissa itämaisissa uskonnoissa pidetään selvänä, että sielun elämä jatkuu ihmisen kuolemankin jälkeen tavalla tai toisella. Vaikea todistaa, koska sielua ei näe. Sama homma Jumalan kanssa, todisteita ei ole.
Runsaat sata vuotta sitten oppilaitoksissa harjoitettiin muiden tieteiden ohella sielutieteen tutkimusta ja opetusta. Sittemmin termi muutettiin psykologiaksi, jossa sanan alkuosa tarkoittaa mieltä ja loppuosa oppia.
Tiede pystyy melko vakuuttavasti kiistämään sielun sekä muun uskonnollisen ja näkymättömän olemassaolon. Mutta kun on se melko-sana. Että jos sittenkin. Suuri filosofi Immanuel Kant ei perustanut ajatteluaan uskonnolle, mutta tunnetussa teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki (1781) hän kirjoitti, että ihmisten on syytä pitää moraalinsa perustana hyvän olentoa eli Jumalaa, vaikka sitä ei olisikaan.
Kantin mielestä ei kannata olla ateisti. Sellainen ihminen voi nimittäin ajautua moraaliseen epätoivoon, koska hän ei usko, että Jumala palkitsee, rankaisee ja on korkeimman hyvän toteutumisen ehtona. Koska ateistilta puuttuu myös usko sielun kuolemattomuuteen, hän on liian pinnallinen ihminen. Jumala on siis hyvä keksintö.
Eikä kukaan voi kiistää, etteivätkö Raamatun kymmenestä käskystä suurin osa ole parhaita elämänohjeita. Uskovaisten sisäpiirille tarkoitetut kaksi ensimmäistä käskyä voidaan jättää pois, ja kolmas käsky sunnuntailepopäivästä pitää näin korona-aikana unohtaa, koska kaupassa kannattaa käydä nimenomaan sunnuntaina, jolloin asiakkaita on vähemmän. Loput käskyt ovat joka tapauksessa hyviä:
- Kunnioita isääsi ja äitiäsi
- Älä tapa
- Älä varasta
- Älä tee aviorikosta
- Älä lausu väärää todistusta
- Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta
Kun näihin Raamatusta löytyviin oppeihin lisätään elämänohjeiksi Jeesuksen (sd.) Vuorisaarnan neuvoja, niin paljon muuta ei enää tarvitakaan:
- Viha ja solvaukset kielletty
- Riidanhalu ja pitkävihaisuus kielletty
- Toisen posken kääntäminen pasifismin toteuttamiseksi
- Hyviä tekoja voi tehdä ilman, että niitä tarvitsee julistaa lehdissä tai somessa
- Antakaa anteeksi, jotta teille annettaisiin anteeksi
- Kuinka näet roskan toisen silmässä, mutta et huomaa isompaa roskaa omassa silmässäsi?
- Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille
- Varokaa vääriä profeettoja ja valeuutisia
Immanuel Kant oli tietenkin perusteellisesti pohtinut näitäkin asioita. Hän arvosti uskonnossa ilmenevää moraalista toimintaa ja sanoi kirjassaan Uskonto pelkän järjen rajoissa (1793), että uskonnon moraaliopit ovat kaikkien velvollisuuksiemme keskeinen sisältö. Sen sijaan Kant ei sulattanut uskonnollisia rituaaleja. Niitä hän piti taikauskona ja epäjumalanpalveluksina, joten näitä rituaaleja vetäviin pappeihin hän suhtautui pääasiassa kielteisesti.
kari.naskinen@gmail.com
