Suomella oli sata vuotta sitten käynnissä heimosota Venäjän puolella
Itä-Karjalassa. Itärajan yli oli marssinut epävirallinen sotajoukko, jota Suomen
valkoinen valtio yhtä epävirallisesti rahoitti. Parin vuoden ajan suomalaiset
pitivät Aunuksen seutua miehityksessään, kunnes Tarton rauhassa 1921 nämä
alueet palautettiin taas virallisestikin Venäjän osaksi.
Yksi episodi tässä miehitysseikkailussa oli se, kun Aunuksen alueeseen
kuuluneen Repolan pitäjän nimismies Hans
Håkon ”Bobi” Sivén teki itsemurhan tammikuussa 1921. Sivén teki itsestään
marttyyrin ampumalla luodin sydämeensä protestiksi Tarton rauhansopimuksen
päätöksestä.
Bobi Sivén oli kuollessaan 21-vuotias. Seuraavana vuonna perustettiin
Akateeminen Karjala-seura, jonka perustavoitteena oli Itä-Karjalan liittäminen
Suomeen. Seuran lippuun kiinnitettiin Sivénin sydämen lävistänyt luoti, ja lipun
äärellään vannottiin, että uskollisia aatteelle ollaan Sivénin tavoin kuolemaan
asti.
Sivénin henkilöhistoria liittyy myös Jean
Sibeliuksen perheeseen. Maaliskuussa 1918 Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katariina oli kaupungilla tyttökaverinsa
kanssa ja kohtasivat kaksi tuttua poikaa, Ainolan naapurin Lepolan kartanon
pojan Otto Hjeltin ja edellisvuonna
oppikoulujen tanssiaisissa tapaamansa Bobi Sivénin. Neljästään he menivät
Ekbergin kahvilaan, ja heti sen päivän kohdalle päiväkirjaansa Katariina
kirjoitti muistiin muutaman repliikin Bobin kanssa käymästään juttelusta.
Bobin isä oli jääkäriliikkeen perustajiin kuulunut lääkäri Valter Osvald Sivén ja isoveli oli jääkäriliikkeen aktiivi Paavo Sivén, joka myöhemmin muutti
nimensä suomalaisisänmaalliseksi Paavo
Susitaipaleeksi. Susitaival oli fasisti ja antisemitisti, Lapuanliikkeen ja
IKL:n hurmahenkisiä johtomiehiä.
Ekbergillä kahvia juodessaan Bobi oli punaisten etsintäkuuluttama. Hän oli
perustanut koulukavereidensa kanssa maanalaisen suojeluskuntaosaston. Hän
työskenteli Yrjönkatu 25 B:ssä Metsätoimistossa, joka oli peitenimi jääkäri- ja
suojeluskuntaliikkeen keskusjohdolle.
Myös Bobi kirjoitti kahvilakäynnin jälkeen päiväkirjaansa tapaamisestaan
Katariina Sibeliuksen kanssa:
Näky (K.S.)
Yli kukkivan kanervakankahan
Hän hämyssä illan kulkee.
Minä nään hänen muotonsa ihanan
Ja kyynel silmänsä sulkee.
Seuraavan kerran Katariina ja Bobi tapasivat huhtikuun alussa, jolloin he
kävelivät Kaivopuistossa. Myöhemmin Katariinan ja Bobin ystävyys syveni
rakkaudeksi, jota kesti Bobin kuolemaan saakka.
Itä-Karjaan Bobi Sivén lähti elokuussa 1918. Siellä määränpääksi tuli lopulta Repola,
jonka vt. nimismieheksi Bobi Sivénin valitsi Itä-Karjalan toimituskunta
syksyllä 1919. Hakijoita virkaan oli monta pätevämpääkin, mutta toimikunta
halusi tehtävään heimoaatteeseen vannoutuneen Sivénin. Toimikunnan päällikkö
oli Maalaisliiton ministeri Mikko
Luopajärvi, jonka kuoleman jälkeen tammikuussa 1920 ministeriksi tuli
Edistyspuolueen Rudolf Holsti.
Kun Sivén löydettiin kuolleena kunnantalolta, oli pöydällä seitsemän kirjettä,
yksi niistä ylioppilas, neiti Katharina Sibeliukselle. Tämä kirje on kuitenkin
sittemmin kadonnut.
Sivénin hautajaiset pidettiin Hietaniemessä 21.1.1921. Paikalle saapui myös
kenraali C.G.E. Mannerheim.
kari.naskinen@gmail.com