Suomeksi ilmestyneissä Jerry Cottoneissa
oli joskus 1960-luvulla tapaus, jossa salaperäisten itsemurhien takana oli
hypnoosia käyttänyt murhaaja. Kööpenhaminassa tapahtui 1951 todellisuudessa
kaksi pankkiryöstöä ja niistä toisessa kaksi murhaa, jotka oli tehty hypnoosissa.
Tästä kertoo Arto Halosen elokuva The Guardian Angel – Suojelusenkeli. Nimi
on englanninkielinen, sillä elokuva on myyty jo yli 20 maahan. Kansainvälinen
oli elokuvan tuotantokin, Halosen oman yhtiön lisäksi rahoitusta tuli mm.
Tanskan televisiolta, ja näyttelijöitäkin oli viidestä eri maasta. Kuvauspaikat
olivat Kööpenhamina ja Zagreb.
Arto Halonen on pitkällä urallaan tehnyt pääasiassa dokumenttielokuvia, lähes
30. Suojelusenkelikin on eräänlainen
dramatisoitu dokumenttielokuva, joka etenee alun vauhdikkaan pankkiryöstö- ja
takaa-ajokohtauksen jälkeen aika puisevasti. Istutaan ja puhutaan vuorotellen
kuulusteluhuoneessa ja vankisellissä. Tällaisiahan psykologiset jännärit
monesti ovat, toiminnallisia tapahtumia ei paljon ole. Itse asia on joka
tapauksessa mielenkiintoinen.
Päähenkilöt ovat hypnotisoija Björn
Shouw Nielsen ja hänen uhrinsa Palle
Hardrup, jonka Halonen tapasikin pitkän elokuvaprojektinsa aikana 1997.
Nielsen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja Hardrup vankimielisairaalaan.
Omanlaisen särmänsä asiaan toi se, että Nielsen ja Hardrup olivat sodan aikana
olleet natsimielisiä, ja olivat sitä edelleen. Miehet mm. haaveilivat
yhteispohjoismaisen kuningaskunnan aikaansaamisesta, ja ilmeisesti sen johdossa
noudatettaisiin natsitotalitarismin periaatteita. Elokuvan nimi tulee siitä, että Nielsen sanoo itseään Hardrupin suojelusenkeliksi.
Elokuvasta voi rivien välistä lukea sitä pohdintaa, mitä hypnoosi on. Milloin
manipulointi muuttuu lähes hypnoosiksi? Miten oli mahdollista, että Hitler sai melkein koko Saksan kansan
hypnotisoitua? Entä miten nyt, millaisia manipulaatiojärjestelmiä internet
mahdollistaa? Vai onko niin, että esimerkiksi ns. sosiaalinen media massatiedotuksen
vaihtoehtoisena vastavoimana pystyy torjumaan massapsykologian vaikutuksia.
Näitä asioita alettiin selvittää jo 1930-luvulla. Wilhelm Reichin Suomessakin hyvin tunnetussa Fasismin massapsykologiassa
(1933) todettiin, että tällaisten massa-ajatusten taustalla oli pitkällinen
manipulaatio ja indoktrinaatio. Halosen elokuvassa ei näihin syvällisyyksiin
pureuduta, eikä kaikkea muutenkaan saada irti, esimerkiksi jää täysin avoimeksi
se, miksi Nielsen pani Hardrupin tekemään pankkiryöstöjä. Mahtaneeko samanaikaisesti
ilmestyneessä kirjassa (WSOY) enemmän perusteluja?
Pini Hellstedtin kuvaama elokuva vie
hyvin käsittelemäänsä aikaan. Ympäristöt ovat hienosti aidontuntuisia ja
näyttelijät on puettu ja kammattu niin, että vaikutelma sodanjälkeisistä
vuosista välittyy täysin. Pääosassa on tapausta sitkeästi, esimiehensä
toppuuttelusta huolimatta tutkiva rikospoliisi Anders Olsen, jota esittää Vallan
linnakkeesta tuttu Pilou Asbaek (kuvassa
vas.). Poliisia motivoi sekin, että hän on Tanskan miehityksen aikana paennut
natsivaltaa Lontooseen, ja katkeruus on vielä päällä.
Näyttelijöistä mielenkiintoisin on poliisin vaimoa esittävä Sara Soulié. Hän on kahden maan
kansalainen, syntynyt Tanskassa, mutta asuu Suomessa, jossa on käynyt
Teatterikorkeakoulun. Hän puhuu sujuvasti tanskaa, ruotsia ja suomea, ja kolmea
muutakin kieltä, joista Suojelusenkelissä
käytetään englantia. Henkilötiedot paljastavat, että Sara Soulié on tätä ennen
vilahtanut pienissä rooleissa parissa elokuvassa ja ollut näkyvästi mukana
tv-sarjassa Nymfit (2014). Suojelusenkelissä rouva Olsenin rooli on
erikoinen, kun hän osallistuu miehensä tutkimuksiin erikoisella tavalla
tapaamalla Nielseniä useita kertoja. Näiden tapaamisten sisällöstä olisi ollut
hyvä nähdä enemmänkin.
Nielseniä esittää tuttu amerikkalainen elokuvakasvo Josh Lucas (kuvassa oik.) ja Hardrupia tanskalainen Cyron Melville.
kari.naskinen@gmail.com