Anssi Koivuranta sanoi perjantaina televisiossa, että ei hän tarkalleen tiedä, mikä on tilanne maailmancupissa. Pistelasku-järjestelmä onkin älytön. Voittaja saa aina 100 pistettä, sitten joku saa 80 pistettä, joku 54 pistettä, joku 21 pistettä jne. Ei tuollaisesta systeemistä mitään tolkkua saa.
Maailmancupit ovat mielenkiintoisia sarjoja, mutta niiden tilanteiden kehittymisen seuraaminen on penkkiurheilijoille mahdotonta. Systeemiä olisi muutettava yksinkertaisemmaksi.
Penkkiurheilijat ovat tärkeitä. Heitä on palveltava mahdollisimman hyvin. Penkkiurheiluun kuuluu oleellisena osana ennakkoarvailu. Maailmancupien pistejärjestelmä on kuitenkin niin hankala isoine lukuineen, että esimerkiksi tässä vaiheessa on vaikea ruveta pohtimaan eri urheilijoiden mahdollisuuksia loppusijoitusten suhteen.
Pistelaskujärjestelmä tulisi lainata vaikka Formula 1:stä: pisteet kahdeksalle parhaalle 10, 8, 6, 5, 4, 3, 2, 1.
Huippu-urheilustahan hiihtourheilussakin on kysymys. Ketä kiinnostaa, montako pistettä saa, jos sijoitus on kymmenen huonommalla puolella. Nyt pisteitä saa 30 parasta.
MÄKIHYPYSSÄ
PALATTAVA VANHAAN
Suurin ongelma on mäkihypyssä. Kilpailujen peruutaminen ja siirtäminen johtuu muka tuulista. Ei pidä paikkaansa. Syy on välineissä, mitkä on kehitetty sellaisiksi, että tuuli pääsee vaikuttamaan liikaa. Hyppypukujen ansiosta hyppääjien liito-ominaisuudet paranevat. Tämä aiheuttaa sen, että tuulen voimakkuudella on iso merkitys. Nykyisin tuulta on aina liikaa tai liian vähän, kun jokaiselle hyppääjälle pyritään saamaan samanlaiset tuuliolosuhteet.
Jos hyppääjät vetäisivät päälleen villapaidat ja verkkarihousut, tuuli menisi niistä läpi, eikä vaikuttaisi hyppäämiseen.
Heikki Laine oli oikeassa tämänpäiväisessä yleisönosasto-kirjoituksessaan: v-tyyli on yhtä ruma kuin puheen v-tyyli.
Kun näkee tv-kuvia vanhoista sukset yhdessä -tyylillä hyppäämisistä, niin ero on iso. Silloin suksien piti olla tasan tarkkaan rinnakkain, jos aikoi saada vähintään 19 pistettä. V-tyylillä hypättäessä vaatimustaso on vaatimaton. Nyt sukset sojottavat sinne tänne, ja tärketä on vain se, että tekee telemark-alastulon. V-tyyli merkitsee samalla sitä, että Matti Nykästä maailman kaikkien aikojen parhaana mäkihyppääjänä ei kukaan koskaan ohita.
YHTEISLÄHDÖT
PILANNEET HIIHDON
Yhteislähtökilpailut ovat pilanneet hiihdon, jota ennen pidettiin kestävyysurheiluna. Nyt Liberecissäkin voitti 50 kilometrin kilpailun sprinttihiihdon erikoismies, koska mestaruuteen ei tarvittu muuta kuin 500 metrin loppukiri.
Tässäkin vierotetaan meitä penkkiurheilijoita lajista. Ensin pannaan katsomaan kaksi tuntia hidasvauhtista massahiihtoa, jotta päästään viimeisten parin minuutin ajaksi seuraamaan, miten käy loppukirissä.
Osasyynä tähän ovat hiihtäjät itse, jotka ovat mukavuudenhaluisia. Mitäpä sitä turhaan hikoilemaan. Jos juoksijat olisivat yhtä laiskoja kuin hiihtäjät, voitettaisiin nykyisin kymppitonnin kilpailut yli puolen tunnin ajoilla.
Toivottavasti Holmenkollenilla järjestetään tänäkin keväänä oikea viiskymppinen oikeille hiihtäjille väliaikalähdöllä.
OLUTTA, OLUTTA,
VAAN EI VIRIÄ
Perjantaina olin lastenlasten kanssa kisoissa. Yhdistetyn mäen jälkeen lähdettiin etsimään, saataisiinko kuumaa kaakaota. Ravintolateltoista ei löytynyt muuta kuin mölyäviä oluenkittaajia ja älytöntä lisämelua kovaäänisistä. Lopulta meidät ohjattiin oluttelttojen päätyyn, jossa oli pieni "perhekahvila". Saatiin kaakaota.
Onneksi ilma oli lämmin, mutta jos pakkasta olisi ollut 20 astetta, niin perhekahvilassa ei olisi voinut lämmitellä, koska se oli tehty olutravintoloiden ulkopuolelle ulkoilmaan.
Vanhoina hyvinä aikoina Salpausselän kisoissa sai Viriä. Silloin ei ollut minkäänlaisia telttoja, mutta koska nyt on oluenjuojille tehty lämmitetyt teltat, niin kyllä sellainen pitäisi olla kaakaon- ja kahvinjuojillekin.
kari.naskinen@gmail.com
Maailmancupit ovat mielenkiintoisia sarjoja, mutta niiden tilanteiden kehittymisen seuraaminen on penkkiurheilijoille mahdotonta. Systeemiä olisi muutettava yksinkertaisemmaksi.
Penkkiurheilijat ovat tärkeitä. Heitä on palveltava mahdollisimman hyvin. Penkkiurheiluun kuuluu oleellisena osana ennakkoarvailu. Maailmancupien pistejärjestelmä on kuitenkin niin hankala isoine lukuineen, että esimerkiksi tässä vaiheessa on vaikea ruveta pohtimaan eri urheilijoiden mahdollisuuksia loppusijoitusten suhteen.
Pistelaskujärjestelmä tulisi lainata vaikka Formula 1:stä: pisteet kahdeksalle parhaalle 10, 8, 6, 5, 4, 3, 2, 1.
Huippu-urheilustahan hiihtourheilussakin on kysymys. Ketä kiinnostaa, montako pistettä saa, jos sijoitus on kymmenen huonommalla puolella. Nyt pisteitä saa 30 parasta.
MÄKIHYPYSSÄ
PALATTAVA VANHAAN
Suurin ongelma on mäkihypyssä. Kilpailujen peruutaminen ja siirtäminen johtuu muka tuulista. Ei pidä paikkaansa. Syy on välineissä, mitkä on kehitetty sellaisiksi, että tuuli pääsee vaikuttamaan liikaa. Hyppypukujen ansiosta hyppääjien liito-ominaisuudet paranevat. Tämä aiheuttaa sen, että tuulen voimakkuudella on iso merkitys. Nykyisin tuulta on aina liikaa tai liian vähän, kun jokaiselle hyppääjälle pyritään saamaan samanlaiset tuuliolosuhteet.
Jos hyppääjät vetäisivät päälleen villapaidat ja verkkarihousut, tuuli menisi niistä läpi, eikä vaikuttaisi hyppäämiseen.
Heikki Laine oli oikeassa tämänpäiväisessä yleisönosasto-kirjoituksessaan: v-tyyli on yhtä ruma kuin puheen v-tyyli.
Kun näkee tv-kuvia vanhoista sukset yhdessä -tyylillä hyppäämisistä, niin ero on iso. Silloin suksien piti olla tasan tarkkaan rinnakkain, jos aikoi saada vähintään 19 pistettä. V-tyylillä hypättäessä vaatimustaso on vaatimaton. Nyt sukset sojottavat sinne tänne, ja tärketä on vain se, että tekee telemark-alastulon. V-tyyli merkitsee samalla sitä, että Matti Nykästä maailman kaikkien aikojen parhaana mäkihyppääjänä ei kukaan koskaan ohita.
YHTEISLÄHDÖT
PILANNEET HIIHDON
Yhteislähtökilpailut ovat pilanneet hiihdon, jota ennen pidettiin kestävyysurheiluna. Nyt Liberecissäkin voitti 50 kilometrin kilpailun sprinttihiihdon erikoismies, koska mestaruuteen ei tarvittu muuta kuin 500 metrin loppukiri.
Tässäkin vierotetaan meitä penkkiurheilijoita lajista. Ensin pannaan katsomaan kaksi tuntia hidasvauhtista massahiihtoa, jotta päästään viimeisten parin minuutin ajaksi seuraamaan, miten käy loppukirissä.
Osasyynä tähän ovat hiihtäjät itse, jotka ovat mukavuudenhaluisia. Mitäpä sitä turhaan hikoilemaan. Jos juoksijat olisivat yhtä laiskoja kuin hiihtäjät, voitettaisiin nykyisin kymppitonnin kilpailut yli puolen tunnin ajoilla.
Toivottavasti Holmenkollenilla järjestetään tänäkin keväänä oikea viiskymppinen oikeille hiihtäjille väliaikalähdöllä.
OLUTTA, OLUTTA,
VAAN EI VIRIÄ
Perjantaina olin lastenlasten kanssa kisoissa. Yhdistetyn mäen jälkeen lähdettiin etsimään, saataisiinko kuumaa kaakaota. Ravintolateltoista ei löytynyt muuta kuin mölyäviä oluenkittaajia ja älytöntä lisämelua kovaäänisistä. Lopulta meidät ohjattiin oluttelttojen päätyyn, jossa oli pieni "perhekahvila". Saatiin kaakaota.
Onneksi ilma oli lämmin, mutta jos pakkasta olisi ollut 20 astetta, niin perhekahvilassa ei olisi voinut lämmitellä, koska se oli tehty olutravintoloiden ulkopuolelle ulkoilmaan.
Vanhoina hyvinä aikoina Salpausselän kisoissa sai Viriä. Silloin ei ollut minkäänlaisia telttoja, mutta koska nyt on oluenjuojille tehty lämmitetyt teltat, niin kyllä sellainen pitäisi olla kaakaon- ja kahvinjuojillekin.
kari.naskinen@gmail.com
