Maanantai-iltojen tv-sarja Uutishuone kertoo television uutistoimituksen työstä 30-40 vuotta sitten. Vaikka uutistoimittajat yleensäkin ovat melko nuoria, niin tämä tv-sarjan porukka on kuin lastentarhasta. Tuolla kokoonpanolla ei saataisi aikaan yhtään oikeaa uutislähetystä.
Viihdesarjahan tämä tietenkin on, mutta vähän ottaa päähän, että toimittajista on tehty täysiä tomppeleita. Työskentelin yli 40 vuotta toimittajana kahdessa sanomalahdessä ja kahdessa kaupunki-lehdessä, eikä niiden toimituksiin olisi näillä tv-sarjan toimittajilla ollut mitään asiaa.
Tv-sarjassa toimittajat ovat tekemisissä isojen uutistapausten kanssa. Toimittajien työstä ei kuitenkaan välity minkäänlaista osaamista. Pääasiana heidän työssään on keskinäinen leikittely ja riitely, juoruilu ja miehillä naisseikkailujensa vertaileminen.
Toimittajista on tehty paljon elokuvia. Aihealue on otollinen, koska toimittajat ovat monessa mukana. Aina kun sattuu ja tapahtuu, toimittajia on paikalla. Toimittajien oikea työ on kuitenkin hyvin arkista ja tylsää verrattuna elokuvien siitä antamaan kuvaan.
Elokuvissa varsinaisia sankaritoimittajia ovat ns. tutkivat toimittajat. He joutuvat vaarallisiinkin tilanteisiin. Todellisuudessa tällainen tutkiva journalismi on ennen kaikkea sitä, mitä tehdään työpöydän takana - eikä vyön alla tarvitse pitää pistoolia.
Ainoa oikeansuuntainen kuva toimittajista TV 1:n sarjassa annetaan siitä ryyppäämisestä, mitä ennen vanhaan harrastettiin. Lahdessakin vielä 70-luvun alussa mentiin aina työvuoron jälkeen Jukolan baariin tai Maakuntaan, ja kulttuuritoimittajat usein Salpaukseen, koska siellä tapasi kaupunginorkesterin väkeä ainakin konsertti-iltoina. Ainakaan 30 vuoteen tämänkaltainen "harrastus" ei enää ole kuulunut asiaan.
Yleisradiossa oman sävynsä uutistoimintaan toi puoluepolitiikka. Sen lauluja lauloit, mikä puolue kulloinkin vallassa oli. Näin oli ennen. Eilisessä jaksossakin kerrottiin, miten puoluetoimistoissa laskettiin sekunttarien kanssa eri puolueiden saamia ohjelma-aikoja illan uutislähetyksissä. Voimasuhteiden oli näyttävä myös toimittajien puoluetaustassa.
Yksi kysymys Uutishuone-sarjassa on se, voiko nainen olla uutistenlukija. En muista, milloin Astrid Gartzista ja Liisa Lainesta tuli ensimmäiset naispuoliset uutistenlukijat, mutta tällaista vakanssia tv-sarjan Raija koko ajan havittelee.
Nyttemmin koko ala on voimakkaasti naisistunut. Johtuneeko tästä, että lehtienkin sisältö on viime vuosina selvästi pehmentynyt. Entistä enemmän tilaa saavat ruuanlaitto-ohjeet, vaateasiat, lastenhoito, kodinsisustus ja sensellaiset.
Uutishuoneesta on jäljellä vielä kolme jaksoa: syksyllä 1978 nousee uutiseksi Saloran lahjusskandaali, 1979 islamistit nousevat valtaan Iranissa, ja päätösjaksossa kerrotaan uutistoimituksen päällikön Martin kirjoittamasta kirjasta (Martti on Kekkosen luottomiehiä, jolle Tamminiemessä saunominenkaan ei ole vierasta). Kirja herättää kysymyksiä: miten toimitusta on johdettu, kenen eduksi ja minkä kustannuksella, voiko mihinkään luottaa, mikä on enää totta?
kari.naskinen@gmail.com
Viihdesarjahan tämä tietenkin on, mutta vähän ottaa päähän, että toimittajista on tehty täysiä tomppeleita. Työskentelin yli 40 vuotta toimittajana kahdessa sanomalahdessä ja kahdessa kaupunki-lehdessä, eikä niiden toimituksiin olisi näillä tv-sarjan toimittajilla ollut mitään asiaa.
Tv-sarjassa toimittajat ovat tekemisissä isojen uutistapausten kanssa. Toimittajien työstä ei kuitenkaan välity minkäänlaista osaamista. Pääasiana heidän työssään on keskinäinen leikittely ja riitely, juoruilu ja miehillä naisseikkailujensa vertaileminen.
Toimittajista on tehty paljon elokuvia. Aihealue on otollinen, koska toimittajat ovat monessa mukana. Aina kun sattuu ja tapahtuu, toimittajia on paikalla. Toimittajien oikea työ on kuitenkin hyvin arkista ja tylsää verrattuna elokuvien siitä antamaan kuvaan.
Elokuvissa varsinaisia sankaritoimittajia ovat ns. tutkivat toimittajat. He joutuvat vaarallisiinkin tilanteisiin. Todellisuudessa tällainen tutkiva journalismi on ennen kaikkea sitä, mitä tehdään työpöydän takana - eikä vyön alla tarvitse pitää pistoolia.
Ainoa oikeansuuntainen kuva toimittajista TV 1:n sarjassa annetaan siitä ryyppäämisestä, mitä ennen vanhaan harrastettiin. Lahdessakin vielä 70-luvun alussa mentiin aina työvuoron jälkeen Jukolan baariin tai Maakuntaan, ja kulttuuritoimittajat usein Salpaukseen, koska siellä tapasi kaupunginorkesterin väkeä ainakin konsertti-iltoina. Ainakaan 30 vuoteen tämänkaltainen "harrastus" ei enää ole kuulunut asiaan.
Yleisradiossa oman sävynsä uutistoimintaan toi puoluepolitiikka. Sen lauluja lauloit, mikä puolue kulloinkin vallassa oli. Näin oli ennen. Eilisessä jaksossakin kerrottiin, miten puoluetoimistoissa laskettiin sekunttarien kanssa eri puolueiden saamia ohjelma-aikoja illan uutislähetyksissä. Voimasuhteiden oli näyttävä myös toimittajien puoluetaustassa.
Yksi kysymys Uutishuone-sarjassa on se, voiko nainen olla uutistenlukija. En muista, milloin Astrid Gartzista ja Liisa Lainesta tuli ensimmäiset naispuoliset uutistenlukijat, mutta tällaista vakanssia tv-sarjan Raija koko ajan havittelee.
Nyttemmin koko ala on voimakkaasti naisistunut. Johtuneeko tästä, että lehtienkin sisältö on viime vuosina selvästi pehmentynyt. Entistä enemmän tilaa saavat ruuanlaitto-ohjeet, vaateasiat, lastenhoito, kodinsisustus ja sensellaiset.
Uutishuoneesta on jäljellä vielä kolme jaksoa: syksyllä 1978 nousee uutiseksi Saloran lahjusskandaali, 1979 islamistit nousevat valtaan Iranissa, ja päätösjaksossa kerrotaan uutistoimituksen päällikön Martin kirjoittamasta kirjasta (Martti on Kekkosen luottomiehiä, jolle Tamminiemessä saunominenkaan ei ole vierasta). Kirja herättää kysymyksiä: miten toimitusta on johdettu, kenen eduksi ja minkä kustannuksella, voiko mihinkään luottaa, mikä on enää totta?
kari.naskinen@gmail.com
