Lahden paras ominaisuus on, että Helsinki on niin lähellä. Silti jos olisin rikas, ostaisin Helsingistä vapaa-ajanasunnon, yksiö riittäisi.
Helsinki on iso kaupunki, siellä on paljon kaikkea. Kun seuraa lehdistä Helsingin tapahtuma- ja kaikkea muutakin tarjontaa, niin se on ylivoimaista. Helsinki on kaupunki, johon hyvin voisi tehdä viikon turistimatkan. Ei kuitenkaan viitsi, koska käyminen Lahdesta siellä on joka tapauksessa niin kätevää. Kuluneella viikolla kävin Helsingissä kaksi kertaa teatterissa, ja kun kotimatka ovelta ovelle kesti tunnin ja kymmenen minuuttia, niin hyvin siinä ehti ihmisten ajoissa nukkumaan.
Toisella reissulla ehdin ennen teatteriin menoa käydä Helsingin yliopistossa, jossa akateemikko Ralf Långbacka luennoi oopperasta ja professori Peter von Bagh elokuvasta. Kuulijoita salissa oli noin 500, eivätkä kaikki mahtuneet muuta kuin istumaan rappusilla. On se metropoli.
Tämän jutun otsikko on Långbackan luennosta, missä hän käsitteli musiikin ja teatterin suhdetta oopperassa. Suhde on hankala. - "Harvoin oopperan teatteripuoli vastaa alkusoiton herättämiä odotuksia", sanoi Långbacka.
Kuitenkin ooppera on teatteria. Jo syntyessään 1500-luvulla ooppera yritti herättää uuteen eloon Kreikan antiikin teatterin. Tässä se ei ole onnistunut, vaan ooppera on kehittynyt selvästi enemmän musiikin kuin teatterin puolelle.
Oopperan iso teatterillinen ongelma on, että se ei ole uskottava. Eihän sellaista elämää ole, missä ihmiset puhuisivat toisilleen laulamalla. Ooppera on siis jo lähtökohdiltaan puppua. (Långbacka ei tätä sanonut.)
Långbacka vaati, että ooppera tottelisi enemmän teatterin lakeja. - "Ei se niin saisi olla, että Carmenina esiintyy joku satakiloinen mamma. Tällaisiin tilanteisiin kuitenkin joskus joutuu; minäkin ohjasin kerran Otellon, jossa Desdemonan kiihkeänä rakastajana oli 160-kiloinen georgialainen tenori", hän sanoi.
Långbacka itse on teatterimies, mutta on ohjannut myös 13 oopperaa. Hienoimmiksi kokemuksikseen näistä 13:sta hän mainitsi Alban Bergin Wozzeckin Kansallisoopperassa ja Giuseppe Verdin Rigoletton Savonlinnassa.
Vaikka Långbacka kritisoi oopperaa huonona teatterina, hän silti arvosteli sitä nykyistä suuntausta, mikä tekee oopperaesityksistä aikaisempaa enemmän ohjaajien tulkintoja, enemmän teatteria. - "Oopperaohjaajasta on tullut ´auteur´, joka itse luo kehykset ja tulkinnan, yleensä kuitenkin musiikkiin koskematta", sanoi Långbacka. Auteur (tekijä) viittaa käsitykseen, että ohjaaja on teoksen varsinainen luoja.
Mikään ei vain olisi niin mielenkiintoista kuin se, että vaikkapa Kristian Smeds ohjaisi Taikahuilun tai Aidan, ja onhan olemassa Tauno Pylkkäsen Tuntematon sotilaskin, jonka näin Imatralla kesällä 1998. Nyt kuitenkin jäädään odottamaan sitä, millainen auteur on Maarit Pyökäri, joka ensi vuodeksi ohjaa Lahden ooppera-yhdistyksen, Lahden kaupunginteatterin ja Lahden kaupungin-orkesterin seuraavat esitykset.
kari.naskinen@gmail.com
