Luonto parantaa sekä terveyttä että mielialaa

Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa on juttu tutkimustuloksista, joiden mukaan oleskelu luonnossa muutaman kerran viikossa lyhyenkin aikaa riittää edistämään terveyttä. THL:n johtava tutkija Jaana Halonen sanoo, että luonnon parantava voima auttaa kakkostyypin diabeteksen, aivoverenkiertohäiriöiden ja masennuksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa ja mielialan hyvänä pitämisessä.

Olen ollut neljä kuukautta yhtenä koehenkilönä yliopistollisessa tutkimuksessa, jota käytännössä ovat toteuttamassa myös Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja LAB-ammattikorkeakoulu. Olen käynyt nuorten tutkimusapulaisnaisten kanssa kävelyretkillä lähiluonnossa, olemme tutkineet Kariniemen ja Salpausselän rinteen kasvustoa, tehneet havaintoja omasta voinnistamme ja lisäksi olen vastannut monenlaisiin kysymyksiin mielialastani, antanut verenpaine- ja ulostusnäytteitä muutaman kuukauden välein ym.

Mukava tietenkin tehdä luontoretkiä tyttöjen kanssa ja olen myös tehnyt sellaisia yllättäviä luontohavaintoja, joita tällaisena keskikaupunkilaisena ei ole ennen noussut mieleen. En tule saamaan omakohtaisia tutkimustuloksia, mutta jossakin vaiheessa tulee tietenkin tuloksia kokonaistutkimuksesta. Luotan kuitenkin jo tähänastisiinkin tutkimuksiin, joita ovat oleet tekemässä ja rahoittamassa mm. THL, Luonnonvarakeskus (Luke), Sitra, Jyväskylän ja Tampereen yliopistot sekä HUS.

Luonnon terveyshyödyistä on jo niin paljon tutkimustietoa, että niiden rahallistakin laskentaa on voitu tehdä. ESS:n jutussa kerrotaan, että jos asuinalueiden vihreyden määrä vähenisi kymmenen prosenttia, sen vaikutus terveydenhoidon menoihin olisi 130 - 280 miljoonaa euroa. Belgiassa on arvioitu, että luonnon terveyshyötyjen taloudellinen merkitys on asukasta kohti yli 400 euroa vuodessa.

Oman tutkimusjaksoni aikana en ole luontopoluille lähtenyt ilman tutkimusapulaisten mukavaa seuraa, mutta olen yrittänyt omilla kauppa- ja muilla reissuillani kiepauttaa hieman pitempiä lenkkejä sellaisille alueille, että olen päässyt lähemmäs puita ja pensaita ja sieniä. Tietämykseni luonnosta on jo lisääntynytkin niiden kouluaikana keräämieni 125 kasvin lisäksi, uusi tuttavuus on esimerkiksi purppurakoivu (Betula pendula purpurea) Pikku-Veskun parkkipaikalla.

Lisäksi olen saanut uskoa asiaan Arthur Schopenhauerin estetiikkakirjasta, jossa hän sanoo, että kauniin näkymän katsominen on aivoilmiö: ”Monimutkaisista aivoilmiöistä ainoana se on täysin säännönmukainen, moitteeton ja täydellinen.”

Tämä on luonnon ominaisuuksista sellainen, että se saa ihmisen kokemaan esteettistä mielihyvää. Schopenhauer-kirjan Tahdottoman tietämisen autuus (Gaudeamus, 2024) suomentanut estetiikan dosentti Risto Pitkänen kirjoittaa, että periaatteessa ei ole eroa luonnon ja kauneuden välillä, mutta taiteessa kauneus on tavallaan helpompi kokea, koska taiteilija on jalostanut teoksensa konkreettisesti silmien ja korvien havaittavaksi. Tätä jalostamista Schopenhauer ei kuitenkaan ymmärrä, sillä luonnon estetiikka on hänen mukaansa täydellistä, kunhan ihminen vain pitää näppinsä siitä erossa. Toisaalta Schopenhauer kirjoittaa ristiriitaisesti toteamalla, että luontokokemus on mieltä virkistävä, mutta taide avaa pysyvämmän tien ideoiden maailmaan.

Yhden RSO:n konsertin väliaikahaastattelussa kapellimestari Nicholas Collon sanoi, että Beethovenin 6. sinfonia kertoo säveltäjän luonnonrakkaudesta ja on samalla heijastus paremmasta maailmasta. Samoin Sibeliuksen musiikin Collon sanoi olevan täynnä suomalaisen luonnon ylistystä. Schopenhauer olisi varmaan innoissaan Collonin kommenteista, koska 200 vuotta sitten elänyt filosofi piti musiikkia taiteista väkevimpänä ja pakottavimpana, sillä muut taiteet käsittelevät vain varjoja, musiikki olemusta. Beethovenista Schopenhauerkin kirjoitti ylistävästi.

Mieliala luontokävelyjeni aikana oli joka kerta korkealla tasolla. Kun Kariniemessä on myös Olavi Lanun hienoja veistoksia, niin siellä lähestyy Schopenhauerin ideoita. Luonto ja taide. Molemmat tekevät meille hyvää. Kuten Jaana Halonen tämän päivän lehdessä sanoo, ”voi kuunnella luonnon ääniä ja keskittyä siihen, mitä luonnossa on”. Samoin voi Sibeliustalossa, Malvassa ja monessa muussa paikassa kuunnella tai nähdä taiteen ääniä.

kari.naskinen@gmail.com