Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa on juttu tutkimustuloksista, joiden mukaan oleskelu luonnossa muutaman kerran viikossa lyhyenkin aikaa riittää edistämään terveyttä. THL:n johtava tutkija Jaana Halonen sanoo, että luonnon parantava voima auttaa kakkostyypin diabeteksen, aivoverenkiertohäiriöiden ja masennuksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa ja mielialan hyvänä pitämisessä.
Olen ollut neljä kuukautta yhtenä
koehenkilönä yliopistollisessa tutkimuksessa, jota käytännössä
ovat toteuttamassa myös Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja
LAB-ammattikorkeakoulu. Olen käynyt nuorten tutkimusapulaisnaisten
kanssa kävelyretkillä lähiluonnossa, olemme tutkineet Kariniemen
ja Salpausselän rinteen kasvustoa, tehneet havaintoja omasta
voinnistamme ja lisäksi olen vastannut monenlaisiin kysymyksiin
mielialastani, antanut verenpaine- ja ulostusnäytteitä muutaman
kuukauden välein ym.
Mukava tietenkin tehdä
luontoretkiä tyttöjen kanssa ja
olen myös tehnyt
sellaisia yllättäviä luontohavaintoja, joita tällaisena
keskikaupunkilaisena ei ole ennen noussut
mieleen. En tule saamaan omakohtaisia tutkimustuloksia, mutta
jossakin vaiheessa tulee tietenkin tuloksia kokonaistutkimuksesta.
Luotan kuitenkin jo tähänastisiinkin tutkimuksiin, joita ovat oleet
tekemässä ja rahoittamassa mm. THL, Luonnonvarakeskus (Luke),
Sitra, Jyväskylän ja Tampereen yliopistot sekä HUS.
Luonnon
terveyshyödyistä on jo niin paljon tutkimustietoa, että niiden
rahallistakin laskentaa on voitu tehdä. ESS:n
jutussa kerrotaan, että jos asuinalueiden vihreyden määrä
vähenisi kymmenen prosenttia, sen vaikutus terveydenhoidon menoihin
olisi 130 - 280 miljoonaa euroa. Belgiassa on arvioitu, että luonnon
terveyshyötyjen taloudellinen merkitys on asukasta kohti yli 400
euroa vuodessa.
Oman tutkimusjaksoni aikana en ole
luontopoluille lähtenyt ilman tutkimusapulaisten mukavaa seuraa,
mutta olen yrittänyt omilla kauppa- ja muilla reissuillani kiepauttaa hieman
pitempiä lenkkejä sellaisille alueille, että olen päässyt
lähemmäs puita ja pensaita ja sieniä. Tietämykseni luonnosta on jo lisääntynytkin niiden kouluaikana keräämieni 125 kasvin lisäksi, uusi tuttavuus on esimerkiksi purppurakoivu (Betula pendula purpurea) Pikku-Veskun parkkipaikalla.
Lisäksi olen
saanut uskoa asiaan Arthur Schopenhauerin
estetiikkakirjasta, jossa hän
sanoo, että kauniin näkymän katsominen on aivoilmiö:
”Monimutkaisista aivoilmiöistä ainoana se on täysin
säännönmukainen, moitteeton ja täydellinen.”
Tämä
on luonnon ominaisuuksista sellainen, että se saa ihmisen kokemaan
esteettistä mielihyvää. Schopenhauer-kirjan Tahdottoman
tietämisen autuus (Gaudeamus,
2024) suomentanut estetiikan dosentti Risto
Pitkänen kirjoittaa,
että periaatteessa ei ole eroa luonnon ja kauneuden välillä, mutta
taiteessa kauneus on tavallaan helpompi kokea, koska taiteilija on
jalostanut teoksensa konkreettisesti silmien ja korvien
havaittavaksi. Tätä jalostamista Schopenhauer ei kuitenkaan
ymmärrä, sillä luonnon estetiikka on hänen mukaansa täydellistä,
kunhan ihminen vain pitää näppinsä siitä erossa. Toisaalta
Schopenhauer kirjoittaa ristiriitaisesti toteamalla, että
luontokokemus on mieltä virkistävä, mutta taide avaa pysyvämmän
tien ideoiden maailmaan.
Yhden RSO:n konsertin
väliaikahaastattelussa kapellimestari Nicholas
Collon sanoi,
että Beethovenin
6.
sinfonia kertoo säveltäjän luonnonrakkaudesta ja on samalla
heijastus paremmasta maailmasta. Samoin Sibeliuksen
musiikin
Collon sanoi olevan täynnä suomalaisen luonnon ylistystä.
Schopenhauer olisi varmaan innoissaan Collonin kommenteista, koska
200 vuotta sitten elänyt filosofi piti musiikkia taiteista
väkevimpänä ja pakottavimpana, sillä muut taiteet käsittelevät
vain varjoja, musiikki olemusta. Beethovenista
Schopenhauerkin kirjoitti ylistävästi.
Mieliala
luontokävelyjeni aikana oli joka kerta korkealla tasolla. Kun
Kariniemessä on myös Olavi
Lanun hienoja
veistoksia, niin siellä lähestyy Schopenhauerin ideoita. Luonto ja
taide. Molemmat tekevät meille hyvää. Kuten Jaana Halonen tämän
päivän lehdessä sanoo, ”voi kuunnella luonnon ääniä ja
keskittyä siihen, mitä luonnossa on”. Samoin voi Sibeliustalossa,
Malvassa ja monessa muussa paikassa kuunnella tai nähdä taiteen
ääniä.
kari.naskinen@gmail.com