Hattulan Pyhän Ristin kirkko valmistui joskus 1400-luvun lopulla. Kun seurakunnan varat tämän suururakan jälkeen seuraavan kerran 1500-luvun alussa antoivat mahdollisuuden kustantaa kirkkoon maalauksia, saatiin niiden tekijöiksi ruotsinmaalaiset ammattimiehet Martinus ja Andreas Pictor, jotka palkkasivat apulaisekseen hattulalaisen orpotytön Pelliinan. Tästä kertoo Anneli Kannon romaani Rottien pyhimys (2021), joka nyt on tehty näytelmäksi Hämeenlinnan Teatterissa. Kirkkomaalarit ja heidän ympärillään pyörivät tapahtumat ovat Anneli Kannon kekseliäisyyttä, mutta monin paikoin tuntuu, että kyllä se juuri tuontapaista on voinut ollakin.
Päähenkilö on tiilimestarin kasvattitytär Pelliina. Tiilimestari on jo kuollut ja Pelliina hankkii elantonsa ottoisänsä opettamalla savikuppien ja muiden pikkuesineiden valmistamisella. Niitä hän käy myymässä markkinoilla, ja kun kirkkotaiteilijat kuulevat tytön piirtäjänlahjoistakin, he palkkaavat Pelliinan apulaisekseen, koska varsinainen apupoika oli loukannut oikean kätensä, eikä pystynyt paljon mitään nyt tekemään. Näin Pelliina pääsee pätkätöihin, jotka näytelmän loppukohtauksen perusteella saattavat jatkua nollatuntisopimuksella seuraavana kesänä Pyhän Laurin kirkossa Lohjalla.
Pictorit joutuvat kuitenkin hankalaan tilanteeseen, koska miten se nyt on mahdollista, että naisihminen päästetään kirkkoon uskonnollisia kuvia tekemään – on vähäjärkisenä rääsyläisenä pidetty, punatukkainenkin, pahasilmäinen ja kiukkuvittuinen. Eikä muitakaan hierarkioita saisi sotkea. Teatterin uusi näyttelijäkiinnitys Sonja Silvander-Valo tekee roolista erinomaisen ja lyö löylyä sillekin, että kyllä hän nainen on. Rakastuessaan Martinukseen hän yhdessä kohtauksessa sanoo, että jalkoväliä on pakottanut jo aamusta asti. Mikko Nousiainen Martinuksena ei kuitenkaan ole jääkiekkohenkinen jätkä, vaan herrasmiestaiteilija, joten pakotukseen ei saa helpotusta ennen sen päivän maalausurakan suorittamista. Kirkkoherralla ja yhdellä pappilan piiallakin on pornahtava sänkykohtaus.
Näytelmä on kaksijakoinen. Ennen väliaikaa ollaan tekemisissä maalaamisen kanssa, ja ristiriitoja syntyy, koska kirkkoherra ei sulata kaikkea näkemäänsä. Martinus ja Andreas (Antti Virmavirta) kuitenkin pitävät pintansa, ja varsinkin kun piispantarkastuksen tehnyt kaniikki (Varpu Reilin) hyväksyy maalaukset, hanke onnistuu.
Vaikka toinen jakso on lyhyempi, siihen on sotkettu monta eriaiheista sisältöä, mikä tekee näytelmän loppuosasta hosuvan ja mielenkiinnottoman. Lisäksi ihmetyttää, että tämänkin näytelmän ohjaaja Milko Lehto on nykymuodin mukaisesti tehnyt monesta kohtauksesta sellaista huutomekastusta, että ei ole mukava kuunnella, eikä sanoistakaan saa selvää. Panu Valo kirkkoherrana on täysin epäonnistunut, on kuin Hattelmalasta karannut komeljanttarihahmo, joka huutaa kuin sireeni. Toisella jaksolla sentään selviää näytelmän nimi: Pelliina on aiheettomasti otettu kiinni kirkon reliikin varastamisesta ja pantu sidottuna kärsimään sellaiseen paikkaan, jossa rottia vilisee.
Hämeenlinnan Teatteri on niitä pienillä voimavaroilla toimivia laitoksia, joilla ei ole mahdollisuuksia näyttäviin lavasteisiin eikä muuhunkaan hienoon näyttämötekniikkaan. Tästä huolimatta lavastus ja maalauksista toteutettavat projisoinnit ovat onnistuneita. Yhtenä muusikkona on Vilppu Vuori, joka varsinaiselta ammatiltaan on Hattulan kirkon opas ja myös rakentaa keskiaikaisia soittimia. Ikaalisten soitinrakennuskoulussa hänen lopputyönsä oli Ähtävän harppu, jollaista soittopeliä sanotaan myös Esseharpaksi, koska sellaisen tiedetään olleen ensimmäisen kerran käytössä Essessä eli Ähtävällä vuoden 1600 tienoilla. Näytelmässä puolestaan kätensä loukanneen apupojan nimi on hauskasti Vilppu Niilonpoika, jota esittää Miika Suonperä.
Erinomainen yleisömenestys Rottien pyhimys joka tapauksessa on. Esitykset ovat koko ajan loppuunmyytyjä. Ensi kesänä varmaan Hattulan vanhan kirkon kävijämääräkin kasvaa, kun kirkko avataan turisteille touko-elokuun ajaksi. Kesällä 2022 kävijöitä oli 14 000.
Koska kirkossa ei ole lämmitystä, se on kiinni kylmään vuodenaikaan. Hyvän Tuomaan lyhtykirkko järjestetään kuitenkin 21.12. ja messu pääsiäisyönä. Hattulan uusi kirkko rakennettiin 1850-luvun puolivälissä.
TEATTERI 120 VUOTTA
Hämeenlinnan teatterin historia alkoi 7.8.1903, jolloin perustettiin Hämeenlinnan työväenyhdistyksen näyttelijäseura. Viime vuonna Hämeenlinnan Teatteri Oy siirtyi kaupungin omistuksesta tapahtumayhtiö Verkatehdas Oy:n omistukseen. Vastaavanlainen kuvio olisi, jos Lahden kaupunginteatteri pantaisiin kimppaan Sibeliustalon ja Lahden messuyhtiön kanssa.
Teatterin taiteilijakuntaan on vuosien saatossa kuulunut lukuisia tunnettuja näyttelijöitä: Matti Brandt, Ritva Filppu, Eeva-Maija Haukinen, Merja Linko, Raija Paalanen, Pertti Palo, Anja Pohjola, Seela Sella, Sauli Seppälä, Olavi Tervahartiala, Ritva Valkama ja äskettäin kuollut Aapo Vilhunen.
kari.naskinen@gmail.com
