Jos presidentinvaaleissa ei olisi siirrytty suoraan kansanvaaliin, ei Martti Ahtisaaresta olisi tullut presidenttiä. Ei olisi ollut edes SDP:n ehdokkaana, jos demarit eivät tästä uudistuksesta hurahtaneina olisi itsekin järjestäneet kansanvaalia siitä, kenet ehdokkaaksi asetetaan. Varsinkin tämä sosiaalidemokraattien operaatio oli erikoinen, kun siihen saivat osallistua muutkin kuin puoleen jäsenet kympin tai pari maksamalla.
Mikään uusia asia suoran kansanvaalin järjestäminen sinänsä ei ollut, että jo 1917 perustuslakikomitea pohti juuri tällaisen kaksivaiheisen vaalin järjestämisestä. Asian takana oli erityisesti komitean puheenjohtaja oli K.J. Ståhlberg. Lopulta asia ei edennyt, kun mm. J.K. Paasikivi vastusti sitä. Pelkona oli puoluevallan heikkeneminen, josta Maalaisliiton perustaja Santeri Alkio sanoi suoraan: ”Kun järjestetään välilliset vaalit, silloin ei pääse tapahtumaan yllätyksiä.” Alkion pelko perustui ennen kaikkea siihen, että kansanvaalilla presidentiksi olisi saatettu valita vaikka vasemmistolainen.
Suorasta kansanvaalista tuli sitten 1990-luvulla myös suora kansan ääni. Kun Ahtisaari oli jättänyt presidentin tehtävät, hän jäi miettimään mistä suomalaisessa yhteiskunnassa on kysymys, ja Tarja Halosen tultua valituksi Ahtisaari oli kysellyt tuntemiltaan porvarisrouvilta, miten ihmeessä he olivat voineet äänestää vasemmistolaista presidentiksi – ”Rouvat vastasivat, että nyt me lähetimme teille miehille semmoisen viestin, että sukupuolten tasa-arvoasiat eivät ole Suomessa kunnossa. Ja niin lähettivätkin, mutta sanoivat, että me tehdään tämä kerran, ei toiste”, sanoi Ahtisaari. (Talouselämä 12/2011)
Kansanvaali muutti presidentinvaalia myös viihteelliseen suuntaan. Kun Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn puolisoineen olivat vaaliviikolla 1994 Joel Hallikaisen Tuttu juttu -visailuohjelmassa, sitä seurasi 1,8 mljoonaa tv-katsojaa. Saman viikon vaalikeskustelua A-studiossa katsoi 900 000 ihmistä ja sunnuntai-illan vaalitulosohjelmaa 1,4 miljoonaa.
Paavo Väyrynen sanoi, että tämä oli sitä etelän mediapeliä. Oli se myös gallup-peliä. Ilman galluppeja eivät Ahtisaari ja Eeva Kuuskoski olisi edes asettuneet ehdolle presidenttikilpailussa. Olisi kiva tietää, kuka Suomen Gallup Oy:n tai Taloustutkimus Oy:n tutkija tai tutkimuksen tilaaja oli Ahtisaaren nimen jo aikaisessa vaiheessa heittänyt esille ja mukaan mielipidekyselyihin.
Tiedotusvälineiden osuus korostui siis monella tavoin. Eikä oleellisinta ollut, mitä sanottiin, vaan se, että tuli mahdollisimman paljon mainituksi.
Tosiasia on, että Ahtisaaresta tuli presidentti kansanvaalin aniosta. Vanhassa järjestelmässä olisivat porvarilliset valitsijamiehet keskittäneet äänensä toisella kierroksella Elisabeth Rehnille. Tosin on epätodennäköistä, että Rehn olisi valitsijamiehiä äänestettäessä edes päässyt toiselle kierroksella. Tämä olisi kaatunut siihen tekniskäytännölliseen ongelmaan, että Rkp:llä ei olisi ollut asettaa kaikkiin vaalipiireihin sellaisia valitsijamiesehdokkaita, jotka olisivat saanet samanlaisen äänivyöryn kuin Rehn itse sai suoraan.
Ilman suoraa kansanvaalia ja sosiaalidemokraattien erikoista esivaalia olisivat pääsystä toiselle kierrokselle kilpailleet kepun Väyrysen kanssa SDP:n Kalevi Sorsa ja Kokoomuksen Raimo Ilaskivi.
En muista, millainen vaaliporukka Elisabeth Rehnillä oli meillä Lahdessa, mutta Ahtisaarella oli takanaan nimekäs kansalaistoimikunta. Sen puheenjohtaja oli apulaiskaupunginjohtaja Kari Salmi sekä varapuheenjohtajina Stala Oy:n pääluottamusmies Kari Hyytiä ja perushoitaja Ritva Salminen. Toimikunnan muita jäseniä olivat mm. Jorma Ahonen, Antti Hassi, Helli Jalas, Esa ja Ulla Juurola, Heikki Karisto, Juhani Kivihalme, Jouko Skinnari ja Kalevi Vanhala.
Kansalaistoimikunnan perustavassa kokouksessa korostettiin erityisesti sitä, että on saatava oma ehdokas Ilaskiven ja Väyrysen rinnalle. Yhteistyö Ahtisaaren kanssa sujui tietenkin hyvin ja kesäkuussa 1993 kansalaistoimikunta vieraili Ahtisaaren luona ja luovuttivat hänelle Etelä-Suomen Sanomissa 18.5.1993 julkaistun Kerberoksen alkuperäispilapiirroksen Ahtisaaresta. Pökköä pesään pantiin elokuussa, jolloin kampanjan runkosuunnitelmaa laadittaessa Fellmannissa olivat paikalla myös Ahtisaaren valtakunnallisen kampanjan puheenjohtaja Tuovi Allen ja ”presidentintekijä” Lasse Lehtinen.
Olin noihin aikoihin jääkiekko-Reippaan puheenjohtaja ja toimikunnan sihteerin Timo Aaltosen kanssa tein kaupat Ahtisaaren mainoksen panemisesta kiekkokaukalon yhteen aloitusympyrään. Ensimmäiseen otteluun syksyllä 1993 tuli vastustajaksi entinen TUL:n seura Jokerit, jonka pari pelaajaa kävivät lämmittelyvaiheessa luistimillaan tahallaan naarmuttamassa mainosta. Jokerit voitti Reippaan 10 - 0, mutta ei pystynyt Ahtisaarta horjuttamaan.
kari.naskinen@gmail.com
