Kun eilen kirjoitin Petsamon nikkelistä, oli passelisti tänään Jyväskylän yliopiston ikääntyvien yliopiston verkkoluennon aiheina Suomen mineraalivarat ja kaivostominta. Nikkeli ei enää ole tärkeysjärjestyksen ylimmässä luokassa, kun teknologia on muuttunut. Kriittisten alkuaineiden listan kärjessä ovat nyt harvinaiset raskaat maametallit HREE (Heavy rare earth element), niobi, magnesium, fosfori, koboltti, litium ja gallium. HREE-metalleja on parhaiten Kiinassa ja Suomessakin arvomalmeja on, joskin hyvin vaatimattomia määriä, kuten alan professori Kari Heiskanen Aalto-yliopistosta sanoi.
Näiden kriittisten alkuaineiden tarve kasvaa koko ajan valtavasti. Kännykässäkin on nykyisin luonnossa esiintyvistä 90 alkuaineesta noin 60. Esimerkiksi litiumia tullaan tarvitsemaan 40 kertaa enemmän kuin sen rikastaminen nykyisin tuottaa. Vastaavanlaisia kasvuedellytyksiä asetetaan graffitille ja koboltille. Myös tutumpien alkuaiden tarve kasvaa: esimerkiksi vuonna 1985 käytettiin kuparia maailmassa 9 miljoonaa tonnia, nyt menee yli 25 milj. tonnia (kierrätyksestä saadaan 5 milj. tonnia) ja tarve nousee pian 34 milj. tonniin, mihin pääseminen on Heiskasen mukaan todella vaikeaa. Kaivoksia kyllä on paljon ja isoja, mutta tilannetta havainnollistaa se, että kuparin keskipitoisuudet louhittavasta kalliosta ovat vain 0,4 - 0,6 prosenttia.
Vaikka Suomi on nykyisin pieni tekijä malmibisneksessä, niin alan laitevalmistajana Suomi on merkittävä yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa, sillä niiden osuus näiden tuotteiden kaupasta on 70 prosenttia. Isoja mineraalikaivoksia Suomessa on kolme – ja ennen niiden luettelemista Heiskanen selitti termien eron: mineraali on luonnontieteellinen käsite, joka muuttuu malmi-termiksi siinä vaiheessa, kun mineeralista tulee taloudellisesti voitollinen ottaen huomioon kaivostoimintaan investoimisen, työvoiman kustantamisen ym. Tärkeimmät mineraalit Suomessa ovat kuparikiisu, rikkikiisu ja apatiitti.
Suomen kolme isoa malmikaivosta ovat Sodankylän Kevitsa, Sotkamon Terrafame ja Kittilän Suurikuusikko. Toisen ryhmän muodostavat Huittisten Jokisivu ja Ilomantsin Pampalo. Lisäksi on pienempi kaivoksia kymmenen ja hankkeita on vireillä muutama, joista osa on hankalasti toteutettavissa, koska ne ovat Natura-alueilla.
Myös Geologian tutkimuskeskus GTK ottaa nämä ympäristöasiat asiat entistä enemmän huomioon, kun hiilineutraalin energian ja hiilinielujen tarve kasvaa ja raaka-aine- ja materiaaliomavaraisuus korostuvat. Joka tapauksessa maailmanlaajuinen raaka-aineiden kysyntä kasvaa, joten kiire saavuttaa ilmastotavoitteet ja geopoliittinen epävakaus ovat vauhdittaneet tarvetta niiden saatavuuden turvaamiseksi. EU:n tavoitteena on lisätä omavaraisuutta ja parantaa kriittisten raaka-aineiden saatavuutta. Näitä kriittisiä raaka-aineita tarvitaan mm. uusiutuvan energian, digi- ja autoteollisuuden sekä avaruus- ja terveysteknologian hankkeissa.
Harvemmin esillä oleva alkuaine on niobi, jota Heiskanen kertoi löytyvän Soklista Korvatunturin läheltä. Koekaivauksia on tehty, mutta lopulliset päätökset odottavat. Niobia käytetään lähinnä seosmetallina kaasuputkissa. Hyvän lämmönkestävyytensä ansiosta niobia sisältäviä seoksia käytetään myös rakettimoottoreissa.
Varsinkin akkumetalleja Suomessa on hyvin. Tämän takia kansainväliset kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita Suomesta johtuen myös siitä, että meillä on löysempi lainsäädäntö kuin vaikkapa Ruotsissa. Suomessa toimivista kaivoksista valtaosa onkin kansainvälisiä. Ruotsissa asia on päinvastoin, koska toiminta siellä on valtion hallussa. Outokummustakaan Suomen valtio ei enää omista kuin 15 prosenttia.
kari.naskinen@gmail.com
