Televisiosta tuli kaksi Tabe Sliooria käsittelevää elokuvaa. Toisessa Tabe esittää itseään ja toisessa on Taben roolissa sen ajan kaunein suomalainen filmitähti Tuija Halonen. En ollut ennen nähnyt ja ovatpa olleet aikoinaan ”kovaa kamaa”. Mainoselokuva Oy oli tehnyt ne heti 1960-luvun alussa, kun pinnalla oli juuri Tampereen raastuvanoikeuden päätös Jallu-lehden numeron 3/1961 takavarikoinnista. Raastuvan mielestä kuubalaista tanssiparia esittävät kuvat ja niihin liittyvät tekstit olivat epäsiveellisiä, mutta todellisuudessa syy takavarikointiin olivat Tabe Slioorin paljastukset suhteestaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajaan Erik von Frenckelliin. Jallua kustantaneen Mauri Linteran puolustusasianajaja, varatuomari Kai Dunder oli jo ennen päätöksenlukua sanonut, että syyte ei ole voinut johtua ko. kuvista, vaan aivan muista syistä. Seuraavana vuonna Turun hovioikeus kumosikin raastuvan päätöksen.
Ilman hovioikeuttakin lehteä ehdittiin lukea paljon, sillä 85 000 kappaleen painoksesta oli saatu säilöön vain osa. Siitä alkoi Jallun suuruuden aika. Jallun seuraavaa Tabe-numeroa myytiin 85 000, seuraavaa 160 000 ja sitä seuraavaa 280 000 kpl.
Koville otti myös elokuvien kanssa. Sekä elokuvatarkastamo että valtion elokuvalautakunta kielsivät Se alkoi omenasta -elokuvan esittämisen sillä perusteella, että se oli hyötymistarkoituksessa tehty häväistysjuttu elävistä tunnetuista ihmisistä ja heidän perheistään. Esityslupa saatiin puoli vuotta myöhemmin Korkeimmalta hallinto-oikeudelta sen jälkeen, kun Taben ja pääjohtajan sänkyynmeno oli leikattu pois.
Pääjohtajalla tarkoitettiin tietenkin naimisissa olevaa von Frenckelliä, johon Tabe Slioor oli tutustunut Eläintarhanajoissa äitienpäivänä 1953. Elokuvassa pääjohtajaa näyttelee Tauno Majuri (kuvassa), josta tehtiin niin paljon kuin mahdollista von Frenckellin näköinen. Yhdessä kohtauksessa tämä lemmenpari tapaa myös Olympiastadionin maisemissa, olihan von Frenckell Kansainvälisen olympiakomitean jäsen ja Stadion-säätiön puheenjohtaja.
Muita yhtä kuuluisia sussuja Tabe ei elokuvassa tapaa. Ei esimerkiksi tasavallan presidenttiä, vaikka Tabe ja Kekkonen tuttuja olivatkin. Tabe oli 1951 perustanut oman mannekiinikoulun ja kun hän 1952 halusi lähteä Pariisiin opiskelemaan lisää, piti saada matkavaluuttaa, joka oli noihin aikoihin hyvin säännösteltyä. Tabella oli kuitenkin keinonsa, hän otti yhteyttä Suomen Pankin johtokunnan jäseneen Urho Kekkoseen ja erivapaus matkavaluutan saamiseen tuli.
Vuonna 1957 järjestettiin Leningradissa suomalaisen muodin messutapahtuma. Siihen osallistui myös Tabe Slioor. Suomen vaateviennin kannalta se oli tärkeä tapahtuma, ja Kekkosen neuvosta Tabe Slioor oli ennen messujen järjestämistä neuvotellut asioista myös Hertta Kuusisen kanssa.
Kekkosesta ei Tabe paljon mitään jäkeenpäin kertonut, mutta kun Jallu julkaisi useissa numeroissaan Taben muistelmat, toimitti Supo Kekkoselle oikovedokset muistelmat sisältäneistä jutuista.
Alle 40 minuuttia kestävän Se alkoi omenasta -elokuvan ollessa vielä hyllytettynä Mainoselokuva Oy teki toisen elokuvan Tabe tähtenä. Se ehti teattereihinkin ensin, mutta siinä ei enää Tabe Slioor itse näytellyt. Muuten oli paljon tuttuja: Ossi Elstelä, Leo Jokela, Sakari Jurkka, Spede Pasanen, Eero ja Jussi Raittinen, Arttu Suuntala ja Virke Lehtinen, jonka muistokirjoutus on tänään Helsingin Sanomissa. Näiden kahden Tabe-elokuvan ohjaajat olivat Teuvo Tulio ja Armand Lohikoski.
Suomen kansallisfilmografia -kirjasarjassa Markku Koski kirjoittaa, että nämä elokuvat saivat jo tekovaiheessaan laajaa raportointia lehdistössä. Kerrottiin kuinka Tabe Slioor oli vakuutettu kuvauksien ajaksi 22 miljoonasta ja että oli jopa harkittu ”rva Slioorin erään ruumiinosan vakuuttamista ulkomaisessa yhtiössä”. Elokuvien valmistuttua niitä pidettiin suomalaisen elokuvan häpeäpilkkuina. Toisaalta isommat filmiyhtiöt hakeutuivat television aiheuttaman koventuneen kilpailun takia niin ikään rohkeiden ja skandaalimaisten teemojen pariin; Markku Koski mainitsee esimerkkeinä elokuvat Autotytöt (1960), Kuu on vaarallinen (1962) ja Jengi (1963). Toivo Särkän suojatit Anneli Sauli ja Liana Kaarina olivat Taben rinnakkaisilmiöitä, uuden ja vapaan seksin papittaria. Tabe taas oli Ruben Oskar Auervaaran ja Kreivi Lindgrenin rinnakkaisilmiö, vaikka ei ehkä samanlaisena huijarina, mutta miestennielijänä kuitenkin.
kari.naskinen@gmail.com
