Espanjalaisen Pedro
Almodovarin uusi
elokuva Rinnakkaiset
äidit on
ohjaajan tähänastiseen tuotantoon verrattuna poikkeuksellisen
vakava. Komediallista
leikittelyä
ei pätkääkään, eikä tavanomaista pilkantekoa mihinkään
suuntaan. Selitys tälle on, että Almodovar on vihdoin tarttunut
Espanjan sisällissotaan, joka
varjostaa edelleen elämää Espanjassa. Vieläkään ei ole tiedossa
sisällissodan ja Francon
diktatuurin
aikana kadonneiden ihmisten määrää. Joukkohautoja ja pienempiä
hautapaikkoja on rekisteröity yli 4000 ja uhreja noin 60 000.
Kadonneita on kuitenkin paljon enemmän, elokuvassa määrän
sanotaan olevan 100 000.
Tämä ei kuitenkaan ole elokuvan
keskeinen aihe. Se vain tulee sivujuonteeksi tarinaan, joka alkaa
kahden yh-äidin tapaamisesta synnytyssairaalassa. Naisista Aldomovar
siis edelleen kertoo. Hyvin kertookin, mutta yllättäen niin, että
elokuvaa vie eteenpäin nimenomaan tv-sarjamainen
juoni,
ei sisällöllinen poraus. Sisällissodan tragedia tulee mukaan
siksi, että Penelope
Cruzin esittämän
päähenkilön Janisin kanssa on rakastellut antropologi, jonka
kautta vasta aivan elokuvan lopussa päästään
joukkohautakaivauksiin, kun Janis tietää isoisoisänsä
hautapaikan.
Janis on valokuvaaja Mujeres ahora -lehdessä
(Naiset nyt). Kotona Janis pitää t-paitaa, jossa on tekti ”Meidän
kaikkien olisi
oltava
feministejä”.
Naisasia on siis voimakkaasti esillä, ja koska Almodovar on homo,
hän on tykännyt sijoittaa elokuvaan myös lesporakastelukohtauksen.
Näin Almodovar on siirtynyt uuteen aikaan. Nuorempaa
yh-äitiä
Anaa näyttelee uusi tuttavuus Milena
Smit.
Kun Janis kertoo äitinsä antaneen hänelle nimen Janis
Joplinin mukaan,
Ana kysyy, kuka se on. Joukkohautapuheita
Ana ihmettelee, sillä eteenpäin on aina katsottava. Tässä on
ilmeisesti jotain nuorta Almodovaria itseään, sillä Helsingin
Sanomien haastattelussa
hän sanoi: ”Olin nuori, kun Franco kuoli 1975. Minun tapani päästä
eroon Francosta oli tehdä elokuvia niin kuin Francoa ei olisi
koskaan edes ollut.”
Vasta vanhemmiten Almodovar on
lähestynyt asiaa: ”Menneisyyden käsittelyyn on Espanjassa
liittynyt lähes patologista pelkoa, eikä vain diktatuurin vuosina.
- - - On tärkeää, että uudet sukupolvet tietävät mitä
tapahtui, etenkin kun oikeistopuolueet ovat nousseet ja he haluavat
kertoa tapahtumista valehistoriaa.” (HS 1.3.2022)
Mutta
elokuvassa asia on esillä kovin vaatimattomasti. Olisi ollut parempi, että elokuvasta olisi jätetty joukkohautajuttu kokonaan pois.
Ehkä
Almodovar näin alkuun päästyään kuitenkin vielä palaa kunnollisesti tilanteeseen, joka
edelleen on Espanjassa kummallinen. Niistä 4000 hautapaikasta on
vasta runsaat 300 kaivettu ylös, joten suurin osa
joukkohautavainajista ei edelleenkään ole saanut kunniallista
siunausta ja hautausta. Falangistien surmaamien tasavaltalaisten
elossa olevat omaiset vain muistelevat, että ”ne tulivat ja veivät
isoisän”.
Vielä yksi asia, kaupallinen tuotesijoittelu. Tämä sponsorointi-ilmiö on taidelajeista uinut nimenomaan elokuvaan. Tässä elokuvassa on näkyvästi esillä kaksi hienoa, kiiltävää autoa, molemmat japanilaisia Suzukeja. Espanjassa on iso autoteollisuus (VW-konsernin Seat), mutta Suzuki oli maksanut enemmän.
Almodovar on leffapiireissä niin kova nimi, että Rinnakkaiset
äidit on
saanut kaksi Oscar-ehdokkuutta,
Penelope
Cruz pääroolistaan
ja Alberto
Iglesias musiikistaan,
jossa käytetään myös vanhoja
iskelmämelodioita.
kari.naskinen@gmail.com
