Neuvostoliittolainen seikkailukomedia Sannikovin maa (1973) kertoo neljän miehen retkikunnasta, joka lähtee tutkimaan Kotelnyin saariryhmää, josko sieltä löytyisi kultaa. Se sijaitsee Pohjoisella jäämerellä lähellä Pohjois-Siperian rantaa. Voisihan kultaa olla, koska sitä löytyi Alaskastakin sen jälkeen, kun Venäjä oli myynyt tämän erämaan Yhdysvalloille 1876. Elokuvassa näitä aikoja on vekslattu sopivasti sellaisiksi, että ne on saatu ajoittumaan Jakov Sannikovin metsästys- ja kartoitusmatkoihin niille seuduille 1800-11. Elokuvassa miehen nimi ei ole Sannikov ja muutenkin touhu on pelkkää hupinäytelmää.
Elokuva perustuu Vladimir Obrutsevin samannimiseen romaaniin (1926). Elokuvan alun kohtauksessa retkikuntaan mukaan haluava seikkailija osoittaa rohkeutensa kiipeämällä silmät sidottuina korkeaan torniin, jonka helposti tunnistaa Viipurin kellotorniksi. Pakotettuna mukaan joutuu pietarilaisen kultakaivosporhon apulainen, jonka tehtävä on tappaa loput retkikunnasta, jos kultaa löytyy. Lisäksi mukaan suostuvat eräs upseeri ja vankikarkuri.
Perille päästään ja sieltä löytyy yllättäen oikein kesäinen keidas, jota Onkilon-heimon alkuasukkaat hallitsevat. On hieno sää, koska tuliperäinen maa lämmittää lammen ja joen, naiset ovat kauniita ja romanssejakin syntyy, ja lisäksi alkuasukkaiden poppamies menettää maineensa, kun vieraat osaavat tehdä tulen pienestä askista ottamaansa tikkua raapaisemalla. Sitten syntyy konflikti ja venäläiset ampuvat yhden laukauksen ilmaan, jolloin tapahtuu maanjäristys ja maa alkaa jäähtyä. Eikä muuta kuin kipinkapin kotiin.
Elokuvan näkee Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen nettisivuilta. Aikoinaan elokuva on esitetty Suomessa nimellä Suljettu maa.
Ei tästä tämän enempää, eikä kultaakaan
ole Kotelnyin kolmelta saarelta oikeastikaan löytynyt. Saaret olivat
tulleet virallisesti tietoon 1700-luvun lopulla, jolloin niille
annettiin nimeksi Kattilasaari, koska rannalta oli löytynyt
kuparikattila. Keneltä lienee jäänyt, ei ole tiedossa. Vuonna 1993
Kotelnyin
saarelle perustettiin polaaritutkimusasema.
kari.naskinen@gmail.com