Kirjava lintu – 10 oppituntia pahuuteen

Tshekkiläinen elokuva Kirjava lintu käsittää kymmenen episodia 10-12-vuotiaan Joskan kovasta matkasta tätinsä kuoleman ja talon palon jälkeen johonkin, josta löytyisi elämää tai ainakin leipää. Isästä ja äidistä ei ole tietoa. Tädin luona Joska on asunut jossakin toisen maailmansodan itärintamalla, koska yhdellä haudalla on ortodoksiristi ja koska yli lentää saksalainen sotakone. Alkaa julma kasvu elämän raakuuteen.

Elokuvan ohjannut Václav Marhoul (s. 1960) tunnetaan tätä ennen oikeastaan vain tasapaksusta sotaelokuvasta Taistelu Tobrukista (2008), mutta tämä on nyt toista maata. Joskan matka on varsinainen koettelemusten tie, jolla hän kohtaa kaameaa väkivaltaa sekä itseään että muita kohtaan. Ensin hän osuu pieneen kylään, jossa äijät pieksämisen jälkeen myyvät Joskan vanhalle akalle. Akka sanoo poikaa vampyyriksi, koska tältä puuttuu ylhäältä edestä kaksi hammasta. Akan kynsistä Joska pääsee pakenemaan ja joutuu miehelle, joka ensimmäiseksi haukkuu, että pojalla on koiran veri. Väkivaltaisina, välillä jopa sadistisina kohtauksina tarina etenee ja sitten tullaankin jo sodan alueille, ensin yhteen kylään saapuu venäläistä ratsuväkeä, seuraavassa paikassa ovat natsit, jotka ampuvat junan juutalaiskuljetuksesta pakenevat ihmiset pellolle.

Tällaisia episodeja on kaikkiaan kymmenen. Joska on tehokkaassa opissa. Kahdeksannella oppitunnilla Joska on lopulta valmis. Seksiä Joskalta vaativalta keski-ikäiseltä naiselta Joska pakenee, tappaa ja ryöstää tiellä näkemänsä vanhan miehen. Lopulta Joska pääsee pahuuden korkeakouluun, kun Puna-armeija ottaa hänet hoteisiinsa ja panee tarkka-ampujan apulaiseksi. Komppanian komentaja antaa käteen jonkin Stalinin kirjan ja neuvoo, että silmä silmästä, hammas hampaasta. Joska on valmis.

Tässä vaiheessa on selvä yhtymäkohta Andrei Tarkovskin ensimmäiseen pitkään elokuvaan Ei paluuta (1962), jossa Ivan liittyy lapsisotilaana armeijaan. Elokuva kokonaisuudessaan muistuttaa asetelmaltaan Robert Bressonin Mouchettea – raiskattua (1967), mutta lopulta sillä erolla, että Joska ei alistu aikuisten pahuuteen, vaan menee siihen mukaan ja ottaa opiksi. Mouchette tekee raiskauksen jälkeen 14-vuotiaana itsemurhan, mutta Joska panee kovan kovaa vastaan. Bresson tulee yleensäkin mieleen siitä ankaruudesta, millä Marhoul elokuvaa vie eteenpäin. Paitsi että on yksi ero: Kirjavaan lintuun on kaupallisista syistä hankittu myös tunnettuja Hollywood-nimiä, mm. Harvey Keitel, Julian Sands ja Stellan Skarsgård. Bressonin askeettiseen tyyliin tällainen ei sopinut.

Näihin Tarkovskin ja Bressonin elokuviin Kirjava lintu yhdistyy lisäksi hienon mustavalkoisen kuvauksensa kanssa. Vakaalla kameralla otetut kuvat ovat sekä esteettisesti vetoavia että rajuja, kun niin tarvitaan. Kuvaaja on sama kuin Tobruk-elokuvassa Vladimir Smutny (s. 1942).

Vain yhdessä episodissa on hengähdystaukoa, kun Joska pääsee kylän pappia avustamaan kuoripojan tehtävässä. Tämäkin hengähdys jää kuitenkin lyhyeksi papin antaessa Joskan ”hyvään kotiin” syrjässä asuvalle talonpojalle, joka tekee pirtua ja ajankulukseen raiskaa Joskan.

Elokuva kestää vartin vaille kolme tuntia. Jännite sinänsä säilyy, vaikka episodit tietyllä tavalla muistuttavatkin toisiaan. Raaimpia väkivallantekoja ei näytetä kuva-alalla. Se joka tapauksessa tulee selville, että humanismille ei ole sijaa – tai on sentään yhdessä kohtaa, kun natsisotilas antaa Joskan mennä menojaan, vaikka sotilaalle oli annettu määräys viedä poika metsään ja tappaa.

Lopussa vielä korostetaan, että Joska on vain lapsi, vaikka hänellä siinä vaiheessa on jo asekin vyön alla. Tädin luona Joskalla oli yksi leikkikalu, peltinen vieteriukko, joka soitti viulua, nyt hän näkee torilla natsien valtaamassa Puolassa pienen leikkihevosen, jota hypistelee. Myyjä tulee paikalle ja kysyy, että varastaako meinaat, jutsku, piikkilangan taakse joudat. Sota on sotaa, eikä armoa tunneta. Mutta ei tunne enää Joskakaan.

Elokuvan nimi tulee episodista, jossa pikkulintuja kasvattava ukko värjää yhden tumman linnun siivet valkoisiksi ja heittää taivaalle muiden lintujen joukkoon. Ei kauan siellä lentele, vaan putoaa muiden nokkimana kuolleena maahan. Joska ei halua erottua muista. Oppitunnit on hoidettu.

Elokuva perustuu puolalaisen Jerzy Kosinskin samannimiseen romaaniin (1965).

kari.naskinen@gmail.com