Veikka Lahtinen, Joona-Hermanni Mäkinen,
Katja Boxberg
Näin
Friedrich Engelsin
syntymän 200-vuotispäivänä voi motoksi ottaa Harvardin
poliittisen historian
professorin Michael
Sandersin
äskettäisen lausunnon:
"Vasemmistopuolueet
ovat menettäneet kontaktin työläisiin. Niistä on tullut hyvin
koulutettujen luokan puolueita.
Sen sijaan äärioikeistolaiset
puolueet saavat tukea työläisiltä, jotka aikaisemmin ovat
äänestäneet vasemmistopuolueita.”
Tämä
näkyy ja tuntuu nyt Suomessakin, jossa SDP:n kannattajia on
siirtynyt Perussuomalaisten kelkkaan. Ilmiö on mielenkiintoinen,
sillä sama imu käy Kokoomuksen kannattajien keskuudesta.
Vasemmistoliitosta kuitenkaan ei tällaista loikkimista ilmeisesti
tapahdu, vaan sieltä mennään vihreisiin. Demareita
äänestäneet ovat kyllä tyytyväisiä työväenliikkeen sadassa
vuodessa aikaansaamiin
edistysaskeliin,
mutta kun ne
on hoidettu, kiinnitetään huomio ja toiveet nyt persujen ajamiin
uusiin asioihin.
Suomessa
tilanne on kuitenkin toistaiseksi niin
hyvin hallinnassa, että oikeistoradikalismi ei sittenkään ole
kaikkein pahinta sorttia. Seurasin tällä viikolla netistä
Turun taidemuseossa
järjestettyä
keskustelusarjaa
vallasta ja taloudesta, jossa
paremman maailman puolesta taisteleva tietokirjailija Joona-Hermanni
Mäkinen sanoi
aktivistien eri puolilla maailmaa pitävän Suomea mallimaana. Ennen
tavoitteena oli Ruotsi, mutta nyt Suomen kaltainen yhteiskunta on
ajanut Ruotsin ohi.
”Suomessa
työväenliike on jäänyt seisomaan paikoilleen, mutta aktivistit
kaukanakin maapallolla näkevät Suomessa nyt paljon erinomaisuutta.
Lapsiköyhyyttä ei ole, tulonsiirtojärjestelmä on mahtava systeemi
ja yhteiskunnalliseen
nousuun on ihmisillä hyvät mahdollisuudet. Vaikka Suomessa on omat
ongelmansa, niin kokonaisuudessaan Suomi mielletään
järjestelmältään tavoiteltavaksi”, sanoi
Mäkinen.
Joona-Hermanni
Mäkinen on silti
hahmotellut Antti
Jauhiaisen kanssa
Suomelle radikaalisti uutta suuntaa kirjassa
Hyvinvointivaltion
vastaisku (Like,
2017). Keskustelun aiheena
oli liberalistisen kapitalismin kriisi, vaikka se ei siis meillä ole
pahimmillaan. Toinen keskustelija oli Mäkisen hengenheimolainen
Veikka Lahtinen,
joka
on käsittellyt yhteiskunnallisia
liikkeitä ja kapitalismia kirjassa
Mikä liberalismia vaivaa?
(Kosmos,
2020)
yhdessä kirjailija
Pontus Purokurun
kanssa.
Keskustelun
vetäjänä oli toimittaja Katja
Boxberg,
joka
on arvostellut Suomen
politiikan
konsensushenkisyyttä,
valtiokeskeistä talouspolitiikkaa, jälkeenjäänyttä
elinkeinorakennetta sekä maatalouden ja syrjäytyvien maakuntien
yltiöpäistä tukemista.
Vaikka
me Suomessa ollaan siis hyviä, niin uhkana on jo äärioikeistolaisen
ideologian isompi läpimurto. Mitä jos Perussuomalaiset nousee
seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi? Tuoreimman
gallupin mukaan se on SDP:tä jäljessä enää 0,9
prosenttiyksikköä!
Mäkinen
ja Lahtinen sanoivat, että oikeistoliberalismi tunkee Suomessa
esille esimerkiksi Björn
Wahlroosin ja
Elina Lepomäen
puheissa
ja kirjoituksissa. Heidän
edustamansa ihannemaailma olisi täydellistä yksilönvapautta,
äärimmäistä kapitalismia, jossa päämääränä olisi
varallisuuden kasvattaminen keinoilla millä hyvänsä. Tällaisessa
järjestelmässä kaikki mitattaisiin rahassa, valtakin.
Äärimmäisyyteen
menevästä liberalismista käytetään Yhdysvalloissa termiä
libertarismi, jolla tarkoitetaan kaiken julkishallinnon
minimoimista
”Alkuperäinen
1600-1700-lukujen
valistusaatteen liberalismi
tarkoitti kyllä vapautta, mutta toisella tavalla kuin nyt, jolloin
vapauden mittari on raha. Kun on rahaa, voi koronaakin karkuun lähteä
helpommin kuin jos on köyhä”, sanoi Mäkinen. Omalle
loistohuvilalle voi muuttaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa tai voi
lentää yksityiskoneella jonnekin maailmanääriin, jossa korona ei
ole suurena uhkana. Toisaalta
täältä ihannemaasta ei ole suurin hätä karkumatkalle, koska
Suomessa ovat hallitus, THL ja kansalaiset hoitaneet
viruksentorjunnan niin hyvin, että parempaan ei ole päästy kuin
joissakin pienissä saarivaltioissa. Myös bkt:n aleneminen
koronakauden aikana on Suomessa ollut kaikkein pienintä.
Veikka
Lahtinen mainitsi Adam
Smithinkin sieltä
300 vuoden takaa. Smith oli klassisen liberalismin merkittävä
edustaja, joka ei kuitenkaan allekirjoittaisi nykyisten
talousliberalismin
kannattajien ajatuksia. Smith katsoi, että talous tarvitsee
sääntelyä, jotta kilpailu pysyy rehellisesti vapaana.
Perussuomalaiset
saattaa olla äärioikeistoliikkeistä yksi lievimpiä. Vertailuun
voi ottaa vaikkapa Saksan
Vapaan
demokraattisen puolueen (FDP), johon liittyi entisen Saksan
kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) jäseniä,
kun sen toiminta loppui 1990.
Toinen
on Alternative für
Deutschland (AfD),
jonka johtaviin poliitikkoihin kuuluva Björn
Höcke on
vaatinut Saksan menneiden rikosten käsittelyn lopettamista eli
”muistelupoliittista täyskäännöstä”.
Frankfurtissa
toimivan Sosiaalitutkimuksen instituutin empiirisessa tutkimuksessa
on todettu, että fasismi on potentiaalisena voimavarana edelleen
olemassa. Historioitsija Volker
Weiss kirjoittaa
tutkimuksen tuloksista, että ”ylhäältä päin tulevan kontrollin
ja siihen liittyvien ärsykkeiden heikennyttyä fasistiset tendenssit
palasivat nopeasti” (Näkökulmia
oikeistoradikalismiin, Vastapaino
2020). Tutkimuksessa analysoitiin nimenomaan nuorten saksalaisten
suhtautumista natsien diktatuuriin, syyllisyydentunteeseen ja
demokratiaan.
Mutta
mitähän Engelsin tuhkakasalle sinne Kanaalin rannalle kuuluu?
Olkoon rauhassa, mutta otetaan tähän loppuun Chicagon yliopiston
poliittisen tieteen apulaisprofessorin Chiara
Cordellin kirjoitus
Boston Review -lehden
numerosta 24.11.2020, jota meille on suomentanut
Karl Marx
-seuran puheenjohtaja
Vesa
Oittinen:
yksityistämispyrkimyksiä pitäisi vastustaa jo ihan periaatteesta,
koska ne merkitsevät sivilisatorista taka-askelta, luisumista kohti
sitä esivaltiollista tilaa, jota voi kutsua kaikkien sodaksi kaikkia
vastaan. Kysymys ei tässä asiassa ole Suomessakaan tehokkuudesta
ja tarkoituksenmukaisuudesta,
vaan ideologisesta tavoitteesta.
Turun taidemuseossa
pidetyn keskustelun seuraamisen lopetin myös ideologista syistä,
kun siellä alettiin puhua kauramaidosta, nyhtökaurasta ja
elokapinaliikkeen mielenosoitusten
hyväksymisestä.
Lisäksi Joona-Hermanni
Mäkinen sanoi,
ettei bensalitran verotuksen korottaminen 20 sentillä ole mistään
kotoisin – ilmeisesti korotuksen pitäisi olla kaksi
euroa.
kari.naskinen@gmail.com