Saudiarabialaisen Haifaa
Al-Mansourin elokuvassa
Maryam
lähtee
nuori nainen pienessä arabikaupungissa valtuustoehdokkaaksi. Koska
modernia aikaa eletään, pitää tietenkin tehdä vaalivideokin. Se
onkin siellä maailmankolkassa hankalaa. En löytänyt kuvaa Maryam
Alsafanin vaalivideosta, mutta siinä hän ei paljasta kasvojaan yhtä
paljon kuin tässä valokuvassa, vaan videossa
silmätkin ovat
peitossa.
Elokuvassa käydään läpi niitä ongelmia, joita naisilla siellä edelleen on. Radikaalia on jo se, että nykyisin nainen kelpuutetaan valtuustoehdokkaaksi, mutta läpimeno on jo vaikeampaa, koska Maryamin tututkin naiset sanovat hänelle ennen vaaleja, että täytyy kysyä äänestämiseen lupa mieheltä.
Elokuva on mukava, sillä sitä ei ole tehty äkkijyrkän feminismin näkökulmasta. Asiat tulevat kyllä hyvin esille, mutta huumorilla höystettynä. Ohjaajan neuvonantajina eivät ole olleet paikalliset marina ohisalot eivätkä lii anderssonit, vaan elokuva tarttuu epäkohtiin komedian keinoin. Alkutekstien perusteella elokuvaa on tukenut myös Saudi-Arabian kuningaskunta, ja tekijät ovat lähteneetkin siitä, että ei hyökätä eikä provosoida, vaan näytetään hillitysti tietä tulevaisuuteen – parempaan päästään pienin askelin. Sellaisia on jo otettukin, kuten nähdään siitäkin, että Maryam on voinut ostaa oman autonkin ja saa ajaakin sillä ilman holhoojaa vieressä.
Vaalivideon jälkeen Maryam järjestää vaalitilaisuudenkin, ensin erikseen naisille ja myöhemmin sekamelskaksi menevän tilaisuuden miehille. Niin paljon huomiota Maryamin ehdokkuus herättää, että hän saa kutsun television aamuohjelmaankin. Se on elokuvan yksi hauskimpia kohtia, kun haastattelijaksi vielä osuu oikein kunnon perussaudilainen - ”niin puutarhoista ja muista sellaisista kauniistahan te olette kiinnostunut”, aloittaa haastattelija jne.
Somejulkisuus on samanlaista kuin missä tahansa, luultavasti kauheampaakin. Siellä Maryam saa kovia moitteita, koska onhan tällainen esiintulo naiselta ennennäkemätöntä ainakin tuossa pikkukaupungissa, se on suorastaan säädytöntä.
Maryam ei kuitenkaan lähde vaaleihin mitenkään naisten asioita ajaakseen. Hän on lääkärinä paikallisella ensiapuklinikalla, jonne johtava tie on karmessa kunnossa ja sen saaminen kuntoon on hänen ainoa vaaliteemansa. Ambulanssitkaan eivät pääse poliklinikan oven lähelle, vaan potilaat on kuljetettava pyörätuolilla tai jotenkin muuten ison vesipassin läpi. Interseksuaalista feminismiä ei elokuvasta irtoa.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvassa käydään läpi niitä ongelmia, joita naisilla siellä edelleen on. Radikaalia on jo se, että nykyisin nainen kelpuutetaan valtuustoehdokkaaksi, mutta läpimeno on jo vaikeampaa, koska Maryamin tututkin naiset sanovat hänelle ennen vaaleja, että täytyy kysyä äänestämiseen lupa mieheltä.
Elokuva on mukava, sillä sitä ei ole tehty äkkijyrkän feminismin näkökulmasta. Asiat tulevat kyllä hyvin esille, mutta huumorilla höystettynä. Ohjaajan neuvonantajina eivät ole olleet paikalliset marina ohisalot eivätkä lii anderssonit, vaan elokuva tarttuu epäkohtiin komedian keinoin. Alkutekstien perusteella elokuvaa on tukenut myös Saudi-Arabian kuningaskunta, ja tekijät ovat lähteneetkin siitä, että ei hyökätä eikä provosoida, vaan näytetään hillitysti tietä tulevaisuuteen – parempaan päästään pienin askelin. Sellaisia on jo otettukin, kuten nähdään siitäkin, että Maryam on voinut ostaa oman autonkin ja saa ajaakin sillä ilman holhoojaa vieressä.
Vaalivideon jälkeen Maryam järjestää vaalitilaisuudenkin, ensin erikseen naisille ja myöhemmin sekamelskaksi menevän tilaisuuden miehille. Niin paljon huomiota Maryamin ehdokkuus herättää, että hän saa kutsun television aamuohjelmaankin. Se on elokuvan yksi hauskimpia kohtia, kun haastattelijaksi vielä osuu oikein kunnon perussaudilainen - ”niin puutarhoista ja muista sellaisista kauniistahan te olette kiinnostunut”, aloittaa haastattelija jne.
Somejulkisuus on samanlaista kuin missä tahansa, luultavasti kauheampaakin. Siellä Maryam saa kovia moitteita, koska onhan tällainen esiintulo naiselta ennennäkemätöntä ainakin tuossa pikkukaupungissa, se on suorastaan säädytöntä.
Maryam ei kuitenkaan lähde vaaleihin mitenkään naisten asioita ajaakseen. Hän on lääkärinä paikallisella ensiapuklinikalla, jonne johtava tie on karmessa kunnossa ja sen saaminen kuntoon on hänen ainoa vaaliteemansa. Ambulanssitkaan eivät pääse poliklinikan oven lähelle, vaan potilaat on kuljetettava pyörätuolilla tai jotenkin muuten ison vesipassin läpi. Interseksuaalista feminismiä ei elokuvasta irtoa.
kari.naskinen@gmail.com
