Vanhalla nelostiellä vähän Vääksyn
eteläpuolella on ABC:n kylmäasema ja sen takana kahvila, jossa en
aikaisemmin ollut käynyt, koska luulin senkin olevan ABC. Toissa
päivänä kuitenkin havaitsin, että se kahvila ei kuulukaan pienten
huoltoasemien tappajaketjuun, joten ajoin pihaan. On kahvila ja siihen
liittyen myös antiikkitavaroiden myymälä. Sieltä tulivat mukaan
kotiin tuomisiksi kaksi Ajan
Sävel -lehteä 60
vuoden takaa. Hämärät muistikuvat palautuivat mieleen.
En ole viime aikoina ostanut vastaavia nykypäivän lehtiä, mutta ne edustavatkin jo toista vuosituhatta. Eikä Ajan Sävelkään pysynyt pitkään mukana Scandia-musiikin oman Iskelmä-lehtensä ja Fazer-musiikin Musiikkiviestin puristuksessa. Ruth Wathénin toimittama Ajan Sävel loppui 1963, kun 1961 aloittanut Suosikki-lehti valtasi markkinat.
Vuonna 1960 Lasse Liemola oli kova sana. Viikkosanomien edellisvuonna järjestämässä Suosituin suomalainen -äänestyksessä hän oli tullut neljänneksi pikaluistelija Juhani Järvisen, presidentti Urho Kekkosen ja kirjailija Väinö Linnan jälkeen. Ajan Sävelessä hän piti omaa palstaa, ei näköjään kaikissa numerossa, mutta lehti ilmestyikin joka viikko.
Jossain toisessa lehdessä oli kirjoitettu tuhmasti: ”Pirkko Mannola on jonkinlainen naispuolinen Lasse Liemola, kumpaakaan ei voi juuri laulajaksi sanoa, mutta mielellään heitä kuuntelee.” Ajan Sävel ei tuollaisesta tykännyt, ja kun Liemola elokuussa 1960 meni naimisiin johtajaopettajan tyttären Kerstin Holmströmin, oli lehdessä juttu ja monta kuvaa häistä. Häämätka suuntautui Pariisiin, jossa Lasse antoi vaimolleen lahjaksi valkoisen henkilöauton. Yhtä nättiä hääjuttua ei varmaankaan ole Seiskassa ollut koskaan.
Oli myös juttu Brigitte Bardotista ja hänen neljästä tärkeästä miehestään. Yleisönosastossa kuitenkin moitittiin: ”Kysyn teiltä, arvoisat lukijat, mitä te BB:ssä ihailette? Onko se ulkonäkö? Ehkä tuossa Eddie Constantine -ihoisessa epäsiistin näköisessä naisessa on salattua kauneutta.”
Ettei olisi samalla tavalla tukka hutsallaan ja muutenkin liian vapaamielisen näköinen, neuvottiin lehdessä tyttöjä monella tavoin. Kerran tai pari viikossa on hyvä kirkastaa kasvojen iho poistamalla kaikki make up, ja hyvää tekee aamuisin juoda lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua, johon on sekoitettu munankeltuainen. Ohjeita oli paljon:
- Pojalla on kurja olla, jos on kukko tunkiolla.
- Moni poika kyllästyy tyttöön, joka myöhästyy.
- Tyttö, joka liikaa tilaa, pojan mielenrauhan pilaa.
Uusia levyjä esiteltiin ja kevyesti arvosteltiin: Eino Grönin Toukokuun päiviä kaksi, Humppa-Veikkojen kanuuna-ep, Kauko Käyhkön Kriminal-tango, Sinikka Lehtevän ensimmäinen levy Kitara ja meri, Anna-Liisa Pyykön Eilen, tänään, ainiaan.
Toiseksi viimeisellä sivulla oli jonkin laulun sanat, näissä lehdissä Brita Koivusen esittämä Kuinka paljon rakkautta ja Sirpa Säteen Aina lauantai.
Suosikki tuli minullekin 60-luvulla, mutta senkin lehden loppu koitti 2012, kun internet oli tuonut ajan sävelet tehokkaammalla tavalla kaikkien saataville.
kari.naskinen@gmail.com
En ole viime aikoina ostanut vastaavia nykypäivän lehtiä, mutta ne edustavatkin jo toista vuosituhatta. Eikä Ajan Sävelkään pysynyt pitkään mukana Scandia-musiikin oman Iskelmä-lehtensä ja Fazer-musiikin Musiikkiviestin puristuksessa. Ruth Wathénin toimittama Ajan Sävel loppui 1963, kun 1961 aloittanut Suosikki-lehti valtasi markkinat.
Vuonna 1960 Lasse Liemola oli kova sana. Viikkosanomien edellisvuonna järjestämässä Suosituin suomalainen -äänestyksessä hän oli tullut neljänneksi pikaluistelija Juhani Järvisen, presidentti Urho Kekkosen ja kirjailija Väinö Linnan jälkeen. Ajan Sävelessä hän piti omaa palstaa, ei näköjään kaikissa numerossa, mutta lehti ilmestyikin joka viikko.
Jossain toisessa lehdessä oli kirjoitettu tuhmasti: ”Pirkko Mannola on jonkinlainen naispuolinen Lasse Liemola, kumpaakaan ei voi juuri laulajaksi sanoa, mutta mielellään heitä kuuntelee.” Ajan Sävel ei tuollaisesta tykännyt, ja kun Liemola elokuussa 1960 meni naimisiin johtajaopettajan tyttären Kerstin Holmströmin, oli lehdessä juttu ja monta kuvaa häistä. Häämätka suuntautui Pariisiin, jossa Lasse antoi vaimolleen lahjaksi valkoisen henkilöauton. Yhtä nättiä hääjuttua ei varmaankaan ole Seiskassa ollut koskaan.
Oli myös juttu Brigitte Bardotista ja hänen neljästä tärkeästä miehestään. Yleisönosastossa kuitenkin moitittiin: ”Kysyn teiltä, arvoisat lukijat, mitä te BB:ssä ihailette? Onko se ulkonäkö? Ehkä tuossa Eddie Constantine -ihoisessa epäsiistin näköisessä naisessa on salattua kauneutta.”
Ettei olisi samalla tavalla tukka hutsallaan ja muutenkin liian vapaamielisen näköinen, neuvottiin lehdessä tyttöjä monella tavoin. Kerran tai pari viikossa on hyvä kirkastaa kasvojen iho poistamalla kaikki make up, ja hyvää tekee aamuisin juoda lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua, johon on sekoitettu munankeltuainen. Ohjeita oli paljon:
- Pojalla on kurja olla, jos on kukko tunkiolla.
- Moni poika kyllästyy tyttöön, joka myöhästyy.
- Tyttö, joka liikaa tilaa, pojan mielenrauhan pilaa.
Uusia levyjä esiteltiin ja kevyesti arvosteltiin: Eino Grönin Toukokuun päiviä kaksi, Humppa-Veikkojen kanuuna-ep, Kauko Käyhkön Kriminal-tango, Sinikka Lehtevän ensimmäinen levy Kitara ja meri, Anna-Liisa Pyykön Eilen, tänään, ainiaan.
Toiseksi viimeisellä sivulla oli jonkin laulun sanat, näissä lehdissä Brita Koivusen esittämä Kuinka paljon rakkautta ja Sirpa Säteen Aina lauantai.
Suosikki tuli minullekin 60-luvulla, mutta senkin lehden loppu koitti 2012, kun internet oli tuonut ajan sävelet tehokkaammalla tavalla kaikkien saataville.
kari.naskinen@gmail.com
 |
| Vintage Rusty Café |
