Television
F1-selostajat puhuvat usein Hopeanuolista, kun tarkoittavat
Mercedeksiä, jotka tänäkin vuonna voittavat maailmanmestaruudet.
Tätä nimitystä alettiin Mersuista käyttää jo ennen sotia, mutta
ei pelkästään
siitä, vaan myös
Auto Unionin kilpa-autoista, joiden
korit
niin
ikään
olivat hopeanväristä
alumiinia. Auto Union oli syntynyt 1932
yhteenliittymänä,
jonka muodostivat
Dampf-Kraft-Wagen (DKW), Audiwerke
AG, August Horch & Cie ja Wanderer-Werke AG. Vuoteen 1962 asti
Auto Union valmisti autoja, kunnes Volkswagen osti sen ja yhdisti
Audin ja NSU:n kanssa. Tuosta vuoden 1932 fuusiosta
ovat nyt Audin merkkinä neljä lomittaista ympyrää.
Hopeanuoliksi (Silberpfeil) näiden autojen ei pitänyt tulla. Ennen Eifelin alueella järjestettyä kilpailua 1934 Mecedes-Benzin uusi kilpa-auto ei mennyt katsastuksessa läpi ylipainon takia. Kun piti saada kilo pois, Mersun miehet päättivät raapia valkoisen maalin korista, jolloin pinta muuttui hopeiseksi. Aivan sääntöjenmukaista tällaisen auton päästäminen kilpailuun ei ollut, koska saksalaisten autojen väriksi oli kansainvälisissä kilpailuissa määrätty valkoinen.
Sitten värisääntöä muutettiinkin niin, että saksalaisten autojen kilpailuväriksi hyväksyttiin valkoinen ja hopea. Vastaavasti englantilaisten autojen piti olla tumman vihreitä, italialaisten punaisia, ranskalaisten sinisiä jne. Suomellakin oli oma värinsä: valkoinen auto, jossa nokan päällä siniset raidat muodostaen kuviona kaksi vierekkäin olevaa Suomen loppua. Tästä värisäännöstä luovuttiin 1960-luvun lopulla, kun piti ruveta antamaan tilaa sponsoreiden liikemerkeille ja väreille.
Kuvassa on Auto Unionin Hopeanuoli vuodelta 1938. Siinä on 6 litran V 16 -moottori (520 hv). Kuva on Riian automuseosta.
Maailmanmestaruuksista ei vielä tuohon maailmanaikaan kilpailtu, mutta muutamilla radoilla ajettiin EM-sarjaa, aluksi Monzassa, Linas-Monthlereyssa, Spa´ssa ja Reimsissä. Ennen sotia tulivat mukaan vielä Monaco, Bremgarten, Lasarte ja Livorno.
Mercedes-Benzin parhaat ajajat olivat Rudolf Caracciola, Hermann Lang ja Luigi Fagioli, Auto Unionin parhaat Hans Stuck, Berndt Rosemeyer ja Hermann Müller. Hopeanuolien lisäksi voitettiin kaksi mestaruutta Alfa Romeoilla: Ferdinando Minoia 1931 ja Tazio Nuvolari 1932. Viimeisenä EM-sarjavuotena 1939 mukana oli seitsemän automerkkiä: Mercedes-Benz, Auto Union, Alfa Romeo, Delahaye, ERA, Maserati, Talbot.
Sitten tuoreempaa tilastoa. Parhaat ajaja/autoyhdistelmät F1:n MM-sarjassa 1950 - 2019 (mestaruudet - kakkostilat - kolmostilat)
5 2 2 Michael Schumacher Ferrari
5 1 0 Lewis Hamilton Mercedes
4 1 0 Sebastian Vettel Red Bull
3 2 0 Alain Prost McLaren
3 2 0 Ayrton Senna McLaren
2 1 2 Jim Clark Lotus
2 1 0 Juan Manuel Fangio Maserati
2 1 0 Alberto Ascari Ferrari
2 1 0 Jack Stewart Tyrrell
2 1 0 Niki Lauda Ferrari
2 1 0 Nelson Piquet Brabham
2 1 0 Mika Häkkinen McLaren
2 0 0 Jack Brabham Cooper Climax
2 0 0 Michael Schumacher Benetton
2 0 0 Fernando Alonso Renault
kari.naskinen@gmail.com
Hopeanuoliksi (Silberpfeil) näiden autojen ei pitänyt tulla. Ennen Eifelin alueella järjestettyä kilpailua 1934 Mecedes-Benzin uusi kilpa-auto ei mennyt katsastuksessa läpi ylipainon takia. Kun piti saada kilo pois, Mersun miehet päättivät raapia valkoisen maalin korista, jolloin pinta muuttui hopeiseksi. Aivan sääntöjenmukaista tällaisen auton päästäminen kilpailuun ei ollut, koska saksalaisten autojen väriksi oli kansainvälisissä kilpailuissa määrätty valkoinen.
Sitten värisääntöä muutettiinkin niin, että saksalaisten autojen kilpailuväriksi hyväksyttiin valkoinen ja hopea. Vastaavasti englantilaisten autojen piti olla tumman vihreitä, italialaisten punaisia, ranskalaisten sinisiä jne. Suomellakin oli oma värinsä: valkoinen auto, jossa nokan päällä siniset raidat muodostaen kuviona kaksi vierekkäin olevaa Suomen loppua. Tästä värisäännöstä luovuttiin 1960-luvun lopulla, kun piti ruveta antamaan tilaa sponsoreiden liikemerkeille ja väreille.
Kuvassa on Auto Unionin Hopeanuoli vuodelta 1938. Siinä on 6 litran V 16 -moottori (520 hv). Kuva on Riian automuseosta.
Maailmanmestaruuksista ei vielä tuohon maailmanaikaan kilpailtu, mutta muutamilla radoilla ajettiin EM-sarjaa, aluksi Monzassa, Linas-Monthlereyssa, Spa´ssa ja Reimsissä. Ennen sotia tulivat mukaan vielä Monaco, Bremgarten, Lasarte ja Livorno.
Mercedes-Benzin parhaat ajajat olivat Rudolf Caracciola, Hermann Lang ja Luigi Fagioli, Auto Unionin parhaat Hans Stuck, Berndt Rosemeyer ja Hermann Müller. Hopeanuolien lisäksi voitettiin kaksi mestaruutta Alfa Romeoilla: Ferdinando Minoia 1931 ja Tazio Nuvolari 1932. Viimeisenä EM-sarjavuotena 1939 mukana oli seitsemän automerkkiä: Mercedes-Benz, Auto Union, Alfa Romeo, Delahaye, ERA, Maserati, Talbot.
Sitten tuoreempaa tilastoa. Parhaat ajaja/autoyhdistelmät F1:n MM-sarjassa 1950 - 2019 (mestaruudet - kakkostilat - kolmostilat)
5 2 2 Michael Schumacher Ferrari
5 1 0 Lewis Hamilton Mercedes
4 1 0 Sebastian Vettel Red Bull
3 2 0 Alain Prost McLaren
3 2 0 Ayrton Senna McLaren
2 1 2 Jim Clark Lotus
2 1 0 Juan Manuel Fangio Maserati
2 1 0 Alberto Ascari Ferrari
2 1 0 Jack Stewart Tyrrell
2 1 0 Niki Lauda Ferrari
2 1 0 Nelson Piquet Brabham
2 1 0 Mika Häkkinen McLaren
2 0 0 Jack Brabham Cooper Climax
2 0 0 Michael Schumacher Benetton
2 0 0 Fernando Alonso Renault
kari.naskinen@gmail.com
