Wagner-luennossaan Taanila lähti Hegelistä, jonka mukaan olevaisuuden ja hengen tärkein ilmenemismuoto on filosofia, sen jälkeen tulevat uskonto ja taide.
”Wagnerin filosofiaan eivät kuuluneet järki ja ymmärrys. Filosofina hän oli samaa luokkaa Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Jari Tervon kanssa. Eikä hän Hegelistä poiketen antanut minkäänlaista arvoa valtiolle. Tärkeintä oli saksalaisuus, saksuus, mutta se ei edellyttänyt valtiota”, sanoi Taanila.
Yhden esimerkin hän otti Nürnbergin mestarilaulajien lopusta, jossa Hans Sachs laulaa: ”…ei huolta lain, jos vaikka turmioon maa joutukoon, jää Saksan taide ain!”
”Sen sijaan Wagnerille tärkeä oli saksalainen kansa. Se oli häntä varten – ei kuitenkaan hän kansaa varten -, mutta puolueita ja parlamentteja Wagner ei kaivannut. Wagnerille kansa ei kuitenkaan muodostanut valtiota, mutta jos sen hallitusmuoto jonkinlainen olisi, sen päällikkönä olisi kuningas Baijerista – muistuttaisi järjestelmänä lähinnä Korvatunturia, jossa kuninkaana on Joulupukki”, veisteli Taanila.
Wagner oli ainakin jonkin aikaa mukana kirjallisessa Junges Deutschland -ryhmässä. Se kyllä oli saksalaisen tasavallan kannalla, mutta toisaalta Wagneria ilmeisesti miellytti se, että Junges Deutschland hyökkäsi voimakkaasti kristillistä uskoa vastaan.
Mutta se ”saksuus”, ennen kaikkea se; Wagner itse kirjoitti yhdessä kirjeessään, että hän on maailman saksalaisin ihminen. Vain saksalainen voi tajuta puhtaan universaalin ihmisyyden. Vastapuolella olivat pahimpina englantilaiset, ranskalaiset, juutalaiset ja italialaiset. Wagnerin suuri tavoite oli germaanisautuullinen olotila.
”Antiseministi ei Wagner silti ollut, hän ei vain hyväksynyt juutalaisuudessa sitä, että siinä järki oli nostettu tunteen edelle. Wagnerin monta parasta ystävääkin olivat juutalaisia, parhaana kapellimestarinakin hän piti juutalaista Hermann Leviä”, sanoi Taanila.
Kun Taanila puhuu, se on kuin konekivääritulitusta, ja kaikkea ammutaan, mikä liikkuu. Mukana ovat aina jostakin tarttumapinnan saaden esimerkiksi Luther, Marx, Goethe, Paavo Lipponen, Esko Aho, Olli Rehn, Anne Berner, sote- ja maakuntauudistus, ilmastonmuutos, ja senkin Taanila ehti ohimennen heittää, että Suomen seuraava presidentti on Alexander Stubb. Vain Bayreuthin juna-aikataulut jäivät käsittelemättä.
Eikä Taanila koskaan unohda Raamattua: ”Uusi testamentti on meille annettu ja sitä on joka sunnuntai kirkoissa selitettävä ja tulkittava. Se on sanataideteos, kirjallisuutta. Samanlailla on meille annettu Wagnerin libretot, ne ovat karseaa luettavaa ja niitäkin on aina vain selitettävä. Wagnerin oopperat ovat kuin ranskalaisia elokuvia, joissa on vähän toimintaa, mutta paljon puhetta.”
Luentonsa Taanila piti Suomen Wagner-seuran kuukausikokouksessa. Musiikista ei urkuri Taanila tällä kertaa paljon puhunut, mutta kysyttäessä vastasi, että Wagner sijoittuu jonnekin Bachin ja Schönbergin väliin.
kari.naskinen@gmail.com
