Päätalo vai Knausgård?

Kun norjalaisen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-romaanisarjasta oli kirjakaupan hyllyyn tullut kolme ensimmäistä kirjaa, sivuja oli yhteensä 1600. Koska oli jo tietoa tyylilajista, en lähtenyt tuota urakkaa kahlaamaan, ja sitten tuli vielä kolme kirjaa lisää ja sivuja vielä rutkasti enemmän. Nyt tästä valtavasta materiaalista on tehty kuunnelma (Yle Radio 1 ja Yle Areena), joten oli aika tutustua siihen, selvisi vajaassa viidessä tunnissa. Mielenkiintoinen tapaus, kun tiedossa on sellaistakin, että Knausgårdia on Suomessa verrattu Kalle Päätaloon.

Vertaus osuu jotenkin kohdalleen vain sivumäärien osalta, joskin Päätalon Iijoki-sarja on vieläkin laajempi. Knausgård on Päätalon tavoin kirjoittanut omasta elämästään, mutta siinä missä Päätalo kuvasi pikkutarkasti työntekoa, Knausgård kuvaa yksityiskohtaisesti esimerkiksi omaa ”paskantamistaan” ja ”runkkaamistaan”.

Päätalon 26-osaisessa kirjasarjassa kirjailija sitoi oman elämänsä koko kansakunnan asioihin ja ilmiöihin 1920-luvulta 1950-luvun lopulle, mutta Knausgårdia kiinnostaa vain hänen oma elämänsä.

Knausgårdin romaanisarja luokitellaan ns. autofiktioksi. Sillä kai tarkoitetaan kaunokirjallista teosta, jossa kirjailija käsittelee omaa elämäänsä, mutta siihen fiktiivistä aineistoa lisäten. Mitään fiktiivistä ei kuitenkaan ole siinä, että Knausgård käyttää omasta perheestään, sukulaisistaan ja muistakin oikeita nimiä. Tästä nousi Norjassa iso äläkkä ja oikeusjuttujakin on ilmeisesti vireillä. Päätalokin kertoi läheisistään, mutta ei aivan oikeilla nimillä.

Oikea on myös Knausgårdin kirjojen nimi, kun se on sama kuin Adolf Hitlerin kaksiosaisella kirjalla (Mein Kampf, 1925-26). Oikea siksi, että Knausgård suorastaan vertaa itseään Hitleriin. Knausgård sanoo, että myös Hitlerin ongelmien syynä oli vaikea suhde väkivaltaiseen isään ja että Hitleriäkin nöyryytettiin nuorena ja hänen taiteilijanlahjojaan pilkattiin.

Natsismista Knausgård on sitä mieltä, että ei se varsinaisesti Hitlerin syytä ollut, vaan viha ja tuho alkoivat Hitlerin ulkopuolelta. Myös Anders Breivik saa Knausgårdilta synninpäästön: ”hän oli vain yksi meistä”.

Knausgård on täynnä itseään, millään muulla ei ole merkitystä. Kirjailijaksi pyrkiminen ja kirjailijaksi pääseminen ohittavat kaiken. Hänen ruotsalainen vaimonsa Linda Boström ja neljä lastaan ovat vain välttämättömiä pahoja. Myös Linda on kirjailija, hän ja Karl Ove erosivat 2016.

”Pidän lapsistani koko sydämestäni, heidän merkityksensä vain ei ole koko elämäni. Lapset eivät ole tärkeintä”, on Knausgård sanonut. ”En pidä itseäni hyvänä isänä, mutta olen sentään parempi kuin oma isäni.”

Kuunnelmasta saa tietenkin vain suppean katsauksen siihen, mitä Taisteluni kokonaisuudessaan on, mutta sen verran riittävästi, että ei tule mieleen kirjoihin tarttua. Kuunnelman on ohjannut enemmän oopperaohjauksistaan tunnettu Vilppu Kiljunen, ja tehoa kyllä on. Se on paljolti Knausgårdin monologia, jossa hän on välillä kertojana, välillä omana itsenään. Kirjailijaa esittävät Tommi Eronen, Veikko Järvi, Miro Lopperi, Myrsky Moila ja Samuli Niittymäki.

kari.naskinen@gmail.com