Historia antaa mahdollisuuden monenlaisiin jossitteluihin. Yksi ratkaiseva asia oli jo Ruotsin ja Venäjän välillä käyty sota 1808-09, ja koska sen kohteena oli nimenomaan Ruotsin itäinen osa Suomi, on sen nimeksikin tullut Suomen sota. Venäjällä ei ennen noita vuosia ollut aikomusta liittää Suomea osaksi keisarikuntaansa, mutta niin siinä lopulta kuitenkin kävi, että nämä Ruotsin itäiset läänit liitettiin sen osaksi, Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Jos tätä myllerrystä ei olisi tapahtunut, olisiko Mainilan laukauksia ammuttukaan.
Suomen valtiota ei ehkä olisi ollenkaan syntynytkään. Sitten jos Venäjä 1939 olisi ehdottanut Ruotsille joitakin pieniä aluevaihdoksia, olisi vaihtokauppaan suostuttu, koska Ruotsi oli virheistään oppinut ja sen politiikka oli jo 1900-luvulla rauhanomaisempaa ja viisaampaa kuin Suomen Eikä talvisotaa siis olisi tarvittu.
Suomen sota 1808-09 kuitenkin syttyi, koska Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf oli voimansa tunnossa. Venäjä alkoi vuoden 1807 lopulla valmistautua sotaan ja hyökkäys alkoi 21.2.1808. Kuninkaalla oli vielä mahdollisuus pysäyttää hyökkäys suostumalla ns. mannermaansulkemukseen, mutta eipä halunnut. Tämä ”sulkemus” oli Venäjän ja Ranskan kesällä 1807 tekemä sopimus, jolla ne pyrkivät pakottamaan Britannian kauppasaartoon. Mukaan vängättiin myös Tanska ja Portugali, joiden piti sulkea kaikki satamansa englantilaisilta. Ruotsin painostus annettiin Venäjän tehtäväksi, kun taas Ranskan tehtäväksi määriteltiin Tanskan ja Portugalin painostaminen.
Venäjä sai valtuudet pakottaa Ruotsi kauppasaartoon myös voimakeinoin. Tässä yhteydessä Napoleon Bonaparte ehdotti tsaari Aleksanteri I:lle myös mahdollisuutta valloittaa Suomen alue Venäjälle.
Kustaa IV Adolf suhtautui kaikkiin Napoleonin ehdotuksiin kielteisesti, eikä halunnut mitenkään edesauttaa tämän valloituspyrkimyksiä. Kaiken lisäksi myönnytykset Napoleonille olisivat saattaneet Ruotsin vaaralle alttiiksi Englannin vastatoimille.
Näin siis Suomen hallinta siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Entä olisiko Suomi itsenäistynyt ilman tätä vaihdosta? Olisivatko suomenmielisten fennomaanien tarvinnut alkaa puuhata omaa valtiota?
Tällaisia spekulaatioita voi tietenkin viedä vieläkin kauemmas historiaan. Jos Pähkinäsaaren rauhan rajat 1323 olisivat jääneet pysyviksi, niin taas olisi ollut toisenlaista. Rauhansopimuksen mukaan Karjala jaettiin kahteen osaan niin, että merkittävämmät Itä-Kannaksen ja Laatokan Karjalan asutusalueet jäivät Novgorodille.
Seuraava rajojen muutos tapahtui Täyssinän rauhassa 1595, jolloin Ruotsin alueeksi tulivat myös Viron pohjoiset osat.
Jos näiden kaltaisia rajalinjoja olisi ollut vielä 1800-luvun alussa, eikä Suomen sotaa olisi tullut, seuraukset olisivat olleet luultavasti hyvinkin toisenlaisia. Kun nationalismi joka tapauksessa ajoi kohti pienempiä itsenäisiä valtioita, olisiko esimerkiksi Karjalasta muodostunut oma valtionsa, Nevalta Jäämerelle, pääkaupunkina Viipuri?
Tai jos Hitler olisi voittanut ja Suur-Suomi olisi toteutunut. Mitähän porukkaa me nyt olisimme?
Mutta hyvä näin, Petteri Orpoa muunnellen siteeraten: ”Suomi kuuluu meille!”
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
kari.naskinen@gmail.com
