Eletään vuotta 1931 tai 1934 Pariisissa siitä päätellen, että yhdessä kohtaa kuunnellaan radiosta urheiluselostusta Antonin Magnen voitosta Ranskan ympäriajossa (1931 ja 1934). Amerikkalaissisarukset Laura ja Kate ovat tulleet Eurooppaan esiintymään meedioina, ja yhden yökerhoesityksen nähnyt ranskalainen elokuvatuottaja innostuu niin, että päättää kokeilla, saisiko filminauhalle tallennettua jotakin tuonpuoleista haahuilua.
Elokuva-ala oli uutta ja tekniikka kehittyi noina aikoina lujaa. Niinpä tuottaja oikein uskoikin siihen, että jotain henkimaailman värinöitä saisi kameran avulla kiinni. Ei saanut.
Elokuvan alkuasetelma näistä lähtökohdista on jopa mielenkiintoinen, mutta varttitunnin jälkeen koko touhu on jo pelkkää hoopoilua. Elokuvan mainosteksteissä sitä luonnehditaan ”surrealistiseksi draamaksi” – jos surrealismilla tarkoitetaan jotain pöhköä, niin luonnehdinta menee oikein. Kun kysymys ei kuitenkaan ole mistään hölmöstä farssista, vaan ilmeisesti vakavista elokuvataiteellisista pyrkimyksistä, niin nolla pistettä.
Natalie Portman on kaunis. Jackie-elokuvassa (2016) Natalie jo nousi varteenotettavaksi näyttelijäksi, mutta Planetarium palauttaa hänet taas alkutasanteelle. Lily-Rose Depp on parempi, ja hänet tunnetaan hyvin myös Isadora Duncanin roolista elokuvassa The Dancer (2016).
kari.naskinen@gmail.com
