Helsingin Sanomien sivunkokoinen juttu Lahden kansainvälisestä kirjailijakokouksesta 1995 alkoi: ”Kirjailijat joivat noin 400 litraa tynnyriolutta, 175 litraa pullotettua olutta ja 60 litraa viiniä.”
Tämä alkukevennyksenä vakavampaan asiaan, mikä koskee kirjailijakokouksen supistumista kaksipäiväiseksi ja siirtämistä Mukkulasta kansanopiston auditorioon. Pahasti näyttää siltä, että kirjailijakokous saattaa tulevaisuudessa liittyä siihen lahtelaisen kulttuurielämän näivettämiseen, mitä viime vuosina on ollut: taidealojen oppilaitoksia on lakkautettu, taidegraafikoiden kansainvälinen Miniprint-näyttely on siirtynyt Hyvinkäälle ja viimeksi on tullut tieto Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen loppumisesta ainakin toistaiseksi.
Vuonna 1995 kirjailijakokoukseen osallistui 48 suomalaista ja 38 ulkomaalaista kirjailijaa, ensi viikolla heitä on tulossa Suomesta noin 40 ja ulkomailta 16. Olutta ei mene nyt yhtä paljon, eikä sitä kansanopiston ruokalasta saakaan.
Kirjallisuuskeskustelujen vieminen kokoustilaan on tylsä ratkaisu. Vuodesta 1963 järjestetyn kirjailijakokouksen erikoisuus on nimenomaan ollut kokoontuminen Mukkulan tammien katveessa ja kahtena vuonna Messilässä. Ilmeisesti järjestäminen Mukkulassa ei kartanohotellien uusien pitäjien puolesta enää ollut mahdollista, mutta miksei jääty Messilään.
Lehtitietojen mukaan perinteinen potkupallo-ottelu sentään pelataan nytkin Mukkulassa, mutta niin, ettei yleisölle ajankohtaa ilmoiteta.
Kansanopistolle pääsee yleisö seuraamaan keskusteluja ilmaiseksi. Lisäksi on erillisiä yleisötilaisuuksia eri puolilla kaupunkia:
1. Perjantaina 16.6. klo 14 proosamatineassa pääkirjaston auditoriossa kirjailijat lukevat tekstejään alkukielillä.
2. Perjantaina klo 21 kirjailijat esiintyvät vapaamuotoisesti ravintola Tirrassa.
3. Lauantaina 17.6. klo 18-20 kansainvälinen runoilta vanhassa konserttitalossa.
Sitten vielä vanhoihin hyviin aikoihin ja näytelmäkirjailija Henri Kapulaisen mielipide runonlausunnasta vartin yli kaksi yöllä: ”Kyllä minä ymmärrän, että se on vakava asia, mutta pitääkö se tehdä niin kuin peräruisketta ottaisi.” (HS 22.6.1995)
Työläiskirjailija Alpo Ruuth puolestaan sanoi, että ”jokainen runoilija on epäonnistunut prosaisti”.
kari.naskinen@gmail.com
P.S. Lahden kansanopiston rehtori Petri Pullinen lähetti korjauksen koskien väitettä opiston teatterikoulutuksen loppumisesta:
"Kansanopiston teatterikoulutus ei ole vaarassa, vaan toiminta jatkuu vakaana ja laadukkaana. Se ei ole lähtökohtaisesti tarkoitettu kaksivuotiseksi kokonaisuudeksi, vaan opisto on viime vuosina tarjonnut kaksi erillistä koulutusta, jotka tukevat toisiaan, mutta joihin molempiin haetaan erikseen valintakokeiden kautta. Opiskelijat eivät siis ole missään vaiheessa joutuneet keskeyttämään opintojaan. Enimmän aikaa kansanopiston historiassa tarjolla on ollut vain yksi teatterikoulutus.
Kun teatterikoulutus II peruttiin ensi vuodelta, ei opisto ollut siihen mennessä vastaanottanut vielä yhtäkään hakemusta. Opiskelijoille tiedotettiin muutoksesta välittömästi ja heidän kanssaan keskusteltiin. Nykyisistä opiskelijoista jokainen haki muualle opiskelemaan tai omaa toisen opiskelupaikan jo entuudestaan. Mitään merkkejä opiskelijoiden luottamuksen menettämisestä ei ole näkyvissä, päinvastoin. Jo vuosien ajan, ja myös kuluneella viimeisellä opiskeluviikolla, opiskelijoilta saatu palaute on ollut erinomaista.
Teatterikoulutus on tehnyt menestyksekästä yhteistyötä monien muiden teatterikentän toimijoiden kanssa ja maine yhteistyökumppanina on hyvä. Esimerkiksi hyvin toiminutta yhteistyötä Teatterikorkeakoulun kanssa on tarkoitus jatkaa myös ensi vuonna.
Teatterikoulutuksen vastuuopettajien työsopimukset ovat määräaikaisia ja Misa Palander ilmoitti hyvissä ajoin ennen työsopimuksen päättymistä, ettei ole enää käytettävissä vastuuopettajan tehtävään ensi lukuvuonna. Syyt Palanderin lähtöön ovat henkilökohtaisia.
Misa Palander
Timo Raita
Petri Pullinen"
