Populismi-sana lähtee latinan kielen sanasta populus, kansa. Sillä tarkoitetaan kansansuosioon tähtäävää poliittista toimintaa, jonka ominaispiirteenä on usein kansankiihotus. Populismia käytetään nykyisin myös haukkumasanana.
Evan nettisivulla on lukijakysely siitä, kuka on Suomen suurin populisti, vaihtoehdoiksi tarjotaan Juha Sipilä, Petteri Orpo, Sampo Terho, Jussi Halla-aho, Antti Rinne, Ville Niinistö ja Li Andersson tai oman valinnan mukaan ”joku muu”.
Suomalaisten populistipoliitikkojen äiti on tietenkin Veikko Vennamo, jonka oppipojasta Timo Soinista kehittyi aivan hänen veroisensa. Soini valmistui Helsingin yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi 1988, ja hänen pro gradu -tutkielmansa koski nimenomaan SMP:n populismia: ”Politiikka ja poltinmerkki”.
Siinä Soini määritteli, että populismi on epä-älyllinen liike, jossa hyveen uskotaan asuvan yksinkertaisissa ihmisissä. Tässä pääsen Jussi Halla-ahoon. Tietyllä tavalla häntä voi sanoa kansankiihottajaksi, mutta varsinainen populisti hän ei ole. Halla-aho on erikoinen henkilö politiikassa, intellektuelli, joka ei istu luontevasti siihen julkisuuteen, mitä nykypolitiikassa varsin laajasti tavoitellaan. Luultavasti Halla-aho viettäisi päivänsä mieluiten omissa oloissaan tutkijanhuoneessaan, josta haluaisi johtaa myös perussuomalaisia, jos tulisi puheenjohtajaksi valituksi.
Halla-aho on kielitieteilijä, joka väitteli filosofian tohtoriksi muinaiskirkkoslaavin kieliopista. Nykyisin hän on tutkijana kiinnostunut lisäksi historiallis-vertailevasta indoeuropeistiikasta, slaavilaisten kielten morfologiasta sekä gootin ja fryygian kielistä.
Parhaiten Halla-aho tietenkin tunnetaan voimakkaasta maahanmuuttokritiikistään. Tässä on kuitenkin ero siihen, mitä esimerkiksi Soini on kritiikillään tehnyt. Halla-aho on sydänjuuriaan myöten vapaamielistä pakolaispolitiikkaa vastaan, mutta Soini on tehnyt samanlaisesta ajattelusta poliittisen pelivälineen.
Soini on juuri sitä, mitä tutkielmassaan sanoo: Populistijohtaja on aina etevä poliittisessa retoriikassa ja kielenkäytössä. Hän on kansanomainen ihminen, johon on helppo samastua. Populistijohtajat voivat myös käyttää yksinkertaista tavallista kansaa omien etujensa astinlautana, ja kyydistä pudonneita petetään vielä kerran.
Halla-ahon lähtökohdat ovat toisenlaiset. Hän ei alun perin ole ollenkaan pyrkinyt poliittiseksi johtajaksi, vaan on pelkästään tuonut esille näkemystään pakolaispolitiikasta. Internetissä hän on kirjoittanut asiasta kymmenkunta vuotta, mutta kun paine hänen ”opetuslastensa” taholta kasvoi, siirtyi Halla-aho myös julkiseen ja viralliseen politiikkaan.
Suomen Akatemian rahoittamassa, populismia koskevassa tutkimushankkeessa mukana oleva fil. tri Tuija Saresma sanoi Jyväskylän kirjamessuilla 2017, että ”populisti puhuu, mitä kansa haluaa kuulla – totuusarvolla tai toteutettavuudella ei ole väliä”. Jussi Halla-ahon perusajatus ei ole tämä. Halla-aho ei sinänsä tavoittele kansansuosiota, vaan hänen oma ideologinsa on mikä on, ja jos se nyt johtaa puolueen puheenjohtajuuteen, niin sitten se vain on niin. Vennamoon tai Soiniin verrattavaa kansanmiestä Halla-ahon kaltaisesta hiirulaisesta ei tule, eikä puolue säily entisellään, jos tämä intelligentsijan kummallinen edustaja nousee johtajaksi. Puolue ehkä hajoaa – ja hajoaa ehkä siinäkin tapauksessa, että Sampo Terho valitaan.
VAHVA POPULISTINEN
KASVUALUSTA
Kun lukee Evan raporttia, tulee mieleen, että sillä suunnalla tulkitaan populismiksi kaikki se, mikä ei ole porvarihallituksen konservatiivisen politiikan mukaista. Tässä tulee käyttöön se haukkumasana "populisti",
Evan mukaan suomalaisten asenteista löytyy vahva populistinen kasvualusta. Valta-osa ihmisistä suhtautuu kriittisesti maahanmuuttoon, eliitteihin ja markkinatalouteen. Tuloerojen ja globalisaation osalta kokonaiskuva on niin ikään kriittinen. Suomalaisten asennoitumisen populismin siemeniin Eva pelkistää näin:
– Maahanmuuttoon suhtaudutaan hyvin varautuneesti eikä sitä haluta ainakaan lisätä.
– Tuloerot nähdään yleisesti liian suurina ja niiden oikeutusta epäillään.
– Markkinatalouden kasvavaa vaikutusta arkeen ja yhteiskuntaan pidetään haitallisena.
– Eliittiin kuuluvilta toivotaan vahvempaa johtajuutta, ja heitä pidetään moraaliltaan arveluttavina oman etunsa ajajina.
– Globalisaatio tarkoittaa lähinnä työpaikkakatoa ja kansallisen päätösvallan menettämistä.
kari.naskinen@gmail.com
