Kun jatkosota oli alkanut 25.6.1941, puhui tasavallan presidentti Risto Ryti seuraavana päivänä radiossa: ”Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat nerokkaan johtajansa, valtakunnankansleri Hitlerin komennossa, käyvät rinnallamme menestyksellistä taistelua - - - on tällä kerralla ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin kenties milloinkaan ennen.”
Tasan kolme vuotta tuosta ja oltiin enemmän kuin kusessa. Winston Churchill oli jo ennen juhannusta 14.6.1944 lähettänyt Josif Stalinille kirjeen: ”Toivotan kaikkea parasta menestyksellenne Karjalassa.” Siitä se sitten lähti, kun Stalin oli sitä mieltä, että tsuhnien päähän on ajettava järkeä päähän moukarilla.
Kannaksen halkijuoksun päätteeksi Puna-armeija valloitti Viipurin muutamassa tunnissa 20.6. ja menetti kaatuneina vain kahdeksan miestä. Eikä pakenevista suomalaisista puolustajistakaan kaatunut kuin 85 sotilasta. Leningradin rintaman johtaja Leonid Govorov ylennettiin marsalkaksi ja Leningradin rintaman komissaari Andrei Zdanov kenraalieverstiksi.
Suomen sotaherroilla meni huonommin. Viipurissa jääkärieversti Armas Kemppi ja majuri Kurt Bäckman eivät hallinneet asioita, kuten kenraaliluutnantti Harald Öhquist kirjoitti päiväkirjaansa: ”Ei ollut ihme että Kemppi ja Bäckman menettivät hermonsa – molemmat olivat kroonisia alkoholisteja, joista marskia oli varotettu!”
Irintshejevin kirjassakin kuvataan havainnollisesti tätä asiaa yhdellä esimerkillä: kun Bäckman tuli hengästyneenä ja hiestä läpimärkänä Kempin esikuntaan Torkkelinkatu 12:een, jossa Kemppi saneli parhaillaan käskyä, tämä keskeytti sanelun kaataakseen järkyttyneelle Bäckmanille konjakkia.
Puna-armeija aloitti varsinaisen hyökkäyksen klo 12.30 ja homma oli selvä 16.45, jolloin vänrikki Eelis Mäkinen haki Suomen lipun Viipurin linnan tornista, ja 16.50 räjäytettiin Linnansilta.
Kemppi ja Bäckman pantiin tekemisistään sotaylioikeuteen. Paljon he eivät olleet Viipurissa tehneetkään, mutta eipä ollut paljon mahdollisuuksiakaan. Osa Suomen sotaherroista olisi antanut Viipurin mennä kokonaan ilman taisteluakin, tätä mieltä olivat mm. päämajoitusmestari A.F. Airo ja Panssaridivisioonan komentaja Ruben Lagus.
Hyvä joka tapauksessa, että tämän suurempaan rähinään ei kyetty, sillä jos suomalaiset olisivat alkaneet vakavissaan puolustaa Viipuria, siitä ei olisi jäänyt jäljelle kuin rauniot. Nyt siellä voi käydä esimerkiksi Karjalankannaksen sotamuseossa, jota Bair Irintshejev pitää.
ILMAN VIIPURIA
SUOMI OLI INVALIDI
Viipurin vallattuaan neuvostojoukot jäivät sinne, vaikka tie eteenpäin oli kahden tunnin ajan lähes auki. Miksi eivät käyttäneet hyväkseen pakokauhua suomalaisjoukoissa? Neuvostoliiton panssarirykmentin asiakirjoissa mainitaan, ettei hyökkäystä jatkettu, koska Saimaan kanavan sulkujen ylittämiseen tarvittavaa kalustoa ei tuossa vaiheessa ollut.
Toinen syy oli ehkä se, että Viipurin valtausta juhlittiin. Punaisenlähteentorilla marssimusiikki soi ja juhlapuheita pidettiin. Puna-armeijan johto tiesi, että Viipurin menettäminen oli Suomelle katastrofi. Öhquist kirjoitti monesti, että ”ilman Viipuria Suomi oli invalidi”.
Kun Puna-armeijan joukoissa oli juhlittu ja levätty, otettiin tähtäimeen Talin ja Ihantalan kylät, 10-14 km Viipurista pohjoiseen. Tykistövalmistelu aloitettiin 25.6. aamuseitsemältä ja hyökkäys käynnistyi klo 8.30. Tätä Tali - Ihantalaa, suurinta Pohjoismaissa koskaan käytyä taistelua kesti sitten 9.7. asti, ja koko roska päättyi 4.9.1944.
Neuvostoliitossa ilmestyneessä Suuren isänmaallisen sodan tietosanakirjassa (1985) Viipurin valloittamisesta kerrotaan hyvin, mutta Kannaksen suurtaisteluista ei paljonkaan. Näin siksi, että Tali - Ihantalaa voidaan pitää Suomen torjuntavoittona, kuten Tuntemattoman sotilaan Vanhala hihittelee: ”Tappioita kärsineenä, mutta yhä lyömättömänä perääntyy armeijamme uusille puolustuslinjoille.”
ASELEPOEHDOT MAALISKUUSSA
JA LOPULTA SYYSKUUSSA
Paljon olisi ehkä voitu välttää. Mielenkiintoista on tarkastella esimerkiksi sitä, miten aselepoehdot syyskuussa poikkesivat niistä ehdoista, mitkä Suomi oli saanut Neuvostoliitolta 29.3.1944. Vertaillaanpa.
Vaatimukset Suomelle maaliskuun lopussa, kohta 1: ”Välien katkaisu Saksan kanssa ja saksalaisten joukkojen ja alusten internointi tai välien katkaisu Saksan kanssa ja saksalaisten joukkojen ja alusten karkottaminen Suomesta huhtikuun loppuun mennessä. Kummassakin tapauksessa Neuvostoliiton hallitus voi auttaa Suomea asevoimillaan.”
Vastaava kohta syyskuussa, kohta 1: ”Suomi sitoutuu riisumaan aseista 15.9.1944 jälkeen Suomeen jääneet saksalaiset maa-, meri- ja ilmavoimat sekä luovuttamaan niiden henkilöstön Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) Ylimmälle Sotilasjohdolle, jonka tehtävän suorittamisessa Neuvostoliiton Hallitus antaa Suomen Armeijalle apua. Suomen hallitus sitoutuu myös internoimaan sen alueella olevat Saksan ja Unkarin kansalaiset.”
Maaliskuussa kohta 2: ”Neuvostoliiton ja Suomen vuoden 1940 rauhansopimuksen palautus voimaan ja suomalaisten joukkojen vetäminen vuoden 1940 rajalle vähitellen huhtikuun kuluessa.”
Syyskuussa kohta 2: ”Sotatoimien lopettamisenyhteydessä Suomen puolelta 4.9.1944 ja Neuvostoliiton puolelta 5.9.1944 Suomi sitoutuu siirtämään sotajoukkonsa vuoden 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan taakse, se mukaan kuin on määrätty tätä sopimusta seuraavassa liitteessä.”
Kohdat 3-6 käsittelivät asioita sotavangeista, sotakorvauksista ja Petsamosta.
Maaliskuussa kohta 7: ”Mikäli Suomen osapuoli hyväksyy yllä mainitut kuusi ehtoa, katsoo Neuvostoliiton hallitus mahdolliseksi luopua oikeuksistaan Hangon vuokra-alueeseen korvauksitta.”
Syyskuussa kohta 7: ”Neuvostoliitto luopuu Hangon niemimaan vuokraoikeuksistaan, jotka myönnettiin sille Suomen ja Neuvostoliiton välisessä rauhansopimuksessa 12.3.1940. Suomi puolestaan sitoutuu vuokraamaan Neuvostoliitolle maa- ja vesialueen Porkkalan niemimaan alueilla laivastotukikohdan perustamista varten sinne.”
Siis lopputuloksen kannalta yhtä tyhjän kanssa koko kesäsota 1944. Entä jatkosota kokonaisuudessaan? Samat sanat. Mutta ruumiita vain tuli: suomalaisia kaatui tai katosi 63 000, saksalaisia 14 000 ja neuvostoliittolaisia 265 000. Siviilejä kuoli suuruusluokkaa 5000 - 8000. Haavoittuneita: Suomi 160 000, Saksa 37 000, Neuvostoliitto 400 000.
kari.naskinen@gmail.com
