”Tsunami vei valtavan määrän ihmisiä, julmasti. Tämän aiheuttaneet jumalat ovat siis pahoja. Jos pahuus ylittää ihmisten voimat, sitten pahuuden itsensäkin on oltava jumala”, sanoi Furukawa, joka myös selitti jumalten ja buddhien eron:
”Oikein yksinkertaisesti ilmaistuna buddhat auttavat niitä, jotka ovat eksyksissä. Jumalat sen sijaan voivat yhtä hyvin rangaista eksyneitä. Esimerkiksi salamaniskulla, tai maanjäristyksellä, tai tsunamilla. Tällaiset katastrofit ovat jumalten tekoja.”
Buddhat tuntuvat siis olevan parempia. Buddhalaisuudessa opetetaan, että miltei kaikessa on sisäsyntyinen buddhaluonto. Furukawa sanoi, että se mitä tarvitaan, jotta voisi lopulta tulla buddhaksi, löytyy joista ja vuorista. Puusta voi tulla buddha, samoin ruohonkorresta.
”On tuhansia jumalia, miljoonia buddhia. Tällainen on japanilainen kulttuuri ollut aikojen alusta lähtien. Jossain matkan varrella jumalat ja buddhat ovat kuitenkin menneet sekaisin keskenään, eivätkä japanilaiset itsekään ole nykyään selvillä, mihin uskovat”, sanoi Furukawa.
Oma lajinsa on shintolaisuus, jota Furukawa luonnehti melko alkukantaiseksi tavaksi ajatella:
”Sen mukaan jumalat ovat kaikkialla, asustavat kaikessa. Jumala on esimerkiksi ukkonen. Jumala on vain nimitys jollekin, mikä ylittää ihmisen voimat. Nyt me ehkä pystymme tuottamaan salamoita, mutta emme aikaisemmin, vaikkapa vielä sata vuotta sitten. Shintolaisuuden mukaan tämä tekee ukkosesta jumalan, varmaan vähän kuten Thór skandinaavisessa mytologiassa. Shintolaisuudessa tämä pätee kaikkeen muuhunkin kuin ukkoseen.”
Furukawa sanoi, ettei usko kaikkivoipaan jumalaan. – ”Ehkä se mitä sanon, kuulostaa absurdilta sellaisesta, joka uskoo. En tiedä. Mutta ainakin minun mielestäni esimerkiksi terrorismi, joka leviää kaikkialla maailmassa, tuntuu alkavan ihmisistä, jotka unohtavat, että alkujaankin maailmoja on monta.”
”Minun silmissäni joet ovat jumalia. Ja buddhia. Myös vuoret ovat jumalia ja buddhia. Ja minulle jokainen tässä huoneessa on jumala ja buddha”, sanoi Furukawa Lahden kansanopiston juhlasalissa.
FUKUSHIMA IKUISESTI
Fukushimasta puhui myös suomenruotsalainen Pirkko Lindberg (s. 1942), jonka uusimman ekomatkakirjan nimi on Fukushima ikuisesti (Savukeidas, 2016). Hän teki kaksi kuukautta kestäneen matkansa Japaniin puolitoista vuotta ydinonnettomuuden jälkeen.
”Japanin johto vähättelee tänään onnettomuuden seurauksia ja vakuuttaa kansalaisille, että kaikki on hallinnassa, ei syytä huoleen. Ja pian Tokiossa, säteilevässä kaupungissa, järjestetään olympiakisat”, sanoi Pirkko Lindberg.
”Kuitenkin vaurioituneet laitokset pitävät allaan sulaneet ydinsydämet, joita ei voida edes paikallistaa saati sammuttaa tai siirtää. Säteilevää vettä päästetään jatkuvasti valtamereen ja höyrynä ilmaan.”
”Päästöt kiersivät 2011 koko maailman, Suuri Tyynimeri sai aimo annoksen niin kuin USA:n ja Kanadan länsirannikotkin. Eurooppaan pilvi tuli aikoinaan vielä heikosti säteillen, ja Suomessakin mitattiin pieni lisä siihen, mitä rutiininomaisesti tupruaa omista ja naapureiden ydinpiipuista”, sanoi ekokirjailija.
kari.naskinen@gmail.com
