sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Smeds hylkäsi puheteatterin



Kun Kristian Smedsin Tabu-näytelmän alusta on kulunut 45 minuuttia, sanoo Seela Sella näytelmän ensimmäisen repliikin, missä ilmoittaa hylkäävänsä Jumalan. Smeds itse on hylännyt puheteatterin ja tehnyt Kansallisteatterin päänäyttämölle täysin älyttömän pantomiimiperformanssin.

Se on olevinaan Timo K. Mukan pienoisromaanista Tabu (1965) tehty näyttämöversio. Mutta ei järjenhäivää. Ensimmäiset 15 minuuttia katsojat istuvat täysin pimeässä teatterisalissa, eikä mitään muuta ole kuin Pekka Kuusiston säveltämä monotoninen musiikki, jossa instrumentteina ovat kai viulu ja urut. Sitten yhtä pimeälle näyttämölle tulee Seela Sella kynttilänvalossa, mutta vieläkään ei tapahdu mitään. Toinen näyttelijä Tero Jartti ilmestyy paikalle 40 minuutin kohdalla, ja kohta sen jälkeen Seela Sella sanoo repliikkinsä.

Odotin vielä kymmenen minuuttia, mutta kun mitään ei edelleenkään tapahtunut, lähdin pois. Tunti olisi vielä pitänyt varttua ”juonen” kehittelyä, mutta minulle tämä taide riitti.

Olen nähnyt kaikki Smedsin Suomessa esitetyt näytelmät viimeisten 20 vuoden aikana. Smeds on ollut Suomen johtava teatterintekijä, mutta nyt Smeds meni sellaisen rajan yli, että tällaisen tavallisen tallaajan äly ei yksinkertaisesti riittänyt.

Verovaroin ylläpidettävän Kansallisteatterin kuuluu tuoda esille myös kokeilevaa teatteria, mutta kaikkein hölmöimmän roskan pitäisi kuulua sen pienemmille näyttämöille.

kari.naskinen@gmail.com