Kirjailija Seppo Jääskeläinen on
kuollut. Kun viimeksi tapasimme kaupungilla Lahdessa, puhuimme hänen edellisestä
romaanistaan Aamulla on toisin (2009).
Seuraavana aamuna sain Sepolta sähköpostia, missä hän kertoi
kirjailijanurastaan. Siinä hän korosti kirjastojen merkitystä itselleen:
”Kirjastoissa käyminen on seurannut elämänkuvioitani. Yksintein lukien eri kirjastoja on kertynyt elämänpolun ja asuinpaikkojen varteen yhdeksän, niistä viisi Helsingin seudulla ja neljä Lahdessa. Näiden kirjastojen lisäksi kirjastoautot ja muut tilapäiset yksittäiskirjastot esimerkiksi matkoilla ovat olleet tutustumiskohteina.”
Ensimmäinen oli Kallion kirjasto Sepon syntymäkaupungissa Helsingissä: ”Lainauskortin allekirjoitus oli juhlallinen toimitus. Jukersin nimeni ja äiti takasi. Runsaudenpulassa kahmin heti sylillisen kirjoja, mutta ne piti vähentää kahteen. Parin päivän kuluttua teokset oli luettu ja palasin yksin uudelle hakureissulle. Kahdentoista ikäisenä 1951 sain erivapauden aikuisten puolelle. Aloitin komeasti akateemikko Toivo Pekkasen teoksilla. Kirjoja sai mukaansa jo neljä. Voimakkaimmin jäi mieleeni romaani Tehtaan varjossa. Oliko se enne?
”Kirjastoissa käyminen on seurannut elämänkuvioitani. Yksintein lukien eri kirjastoja on kertynyt elämänpolun ja asuinpaikkojen varteen yhdeksän, niistä viisi Helsingin seudulla ja neljä Lahdessa. Näiden kirjastojen lisäksi kirjastoautot ja muut tilapäiset yksittäiskirjastot esimerkiksi matkoilla ovat olleet tutustumiskohteina.”
Ensimmäinen oli Kallion kirjasto Sepon syntymäkaupungissa Helsingissä: ”Lainauskortin allekirjoitus oli juhlallinen toimitus. Jukersin nimeni ja äiti takasi. Runsaudenpulassa kahmin heti sylillisen kirjoja, mutta ne piti vähentää kahteen. Parin päivän kuluttua teokset oli luettu ja palasin yksin uudelle hakureissulle. Kahdentoista ikäisenä 1951 sain erivapauden aikuisten puolelle. Aloitin komeasti akateemikko Toivo Pekkasen teoksilla. Kirjoja sai mukaansa jo neljä. Voimakkaimmin jäi mieleeni romaani Tehtaan varjossa. Oliko se enne?
Kallion
kirjasto oli Suomen ensimmäinen täysin kunnan varoilla aikaansaatu
kirjastorakennus. Se on rakennettu 1912 kortteliin numero 333. Esikuva
rakennukseen oli saatu USA:sta. ”Jokainen, joka on käynyt tässä kirjastossa, on
ihastunut sen erinomaisen sievään arkkitehtuuriin ja tarkoituksenmukaisuuteen,
jota tunnelmaa suuresti kohottaa kirjastossa vallitseva mallikelpoinen sisäinen
ja ulkonainen järjestys”, kerrotaan vuoden 1916 Kansanvalistuskalenterissa.
Kallion
kirjaston sytyttämä kirjainnostus vaikutti Seppo Jääskeläisen elämään: ”Paitsi
että se on välittänyt merkittäviä lukuelämyksiä, viihdyttänyt ja valistanut,
kirjastopalvelut ja linkkiyhteydet ovat olleet tukemassa pyrkimyksiäni ja
tavoitteitani. Pääosin olen keskittynyt kotimaiseen ja maailmanlaajuiseen
käännettyyn proosakirjallisuuteen sekä opintojen ohessa tietopuoliseen
aineistoon.”
”Suoritin
1970-luvun alussa Helsingin seudun kesäyliopistossa kasvatustieteen arvosanan,
ja siinä onnistuttuani sain kimmokkeen laajempaan aikuisopiskeluun. Luin
avoimessa korkeakoulussa yhteiskunnallisia ja humanistisia aineita. Suoritin
muutaman arvosanan tavoitteenani alempi akateeminen tutkinto, kunnes jäin
kirjallisuuden koukkuun lukiessani kotimaisen ja pohjoismaisen kirjallisuuden
arvosanaa. Aloin ymmärtää, mitä ja miksi olen lukenut. Silloinen luennoitsija
kehotti seminaaritöitteni pohjalta kokeilemaan vapaamuotoista kirjoittamista.
Otin vinkistä vaarin.”
Seppo Jääskeläinen oli syntynyt 24.5.1939. Hän opiskeli koneteknikoksi Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa ja työskenteli 40 vuotta metalliteollisuuden palveluksessa, pääosin Lahdessa Kempillä. Jääskeläinen alkoi kirjoittaa vakavissaan 1980-luvulla. Hänet tunnetaan myös näytelmäkirjailijana. Esikoisteos oli 1989 valmistunut näytelmä Valo on voittanut.
Jääskeläinen kuului Salpausselän kirjailijoihin vuodesta 1985 (kunniajäsen 2004 alkaen) ja toimi puheenjohtajana 1988-96. Hän oli myös Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen 1997-99.
kari.naskinen@gmail.com