Suurin osa Helsingin ulkopuolella toimivista laitosteattereista kärvistelee
pienentyneiden katsojamäärien aiheuttamassa talousahdingossa. Tämä on
pakottanut kaupunkien omistamat teatterit muuttamaan ohjelmistopolitiikkaansa. Joensuun
kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämä
sanoi Helsingin Sanomissa, että ”kun taide liukenee pois, teatteri lakkaa
kysymästä muuta kuin katsojalukuja - - - Teatterista tulee mitätöntä
viihdehumppaa” (HS 30.1.2013)
Tämä kuitenkin koskee nimenomaan isoja laitosteattereita, jotka ovat nyt vaikeuksissa. Esimerkiksi Lahdessa ongelmana on liian iso pääsali. Ajat olivat kuitenkin toiset 30 vuotta sitten, jolloin teatteritalo valmistui. Oli nousukausi, eikä teatterilla ollut niin paljon kilpailijoita kuin nykyisin. Tyypillistä oli, että kun teatterirakennuksen suunnittelukilpailu 1974 ratkesi, totesi palkintolautakunta, että kilpailun voittaneesta ”pienimuotoisesta ratkaisusta tulee toimiva ja persoonallinen teatteritalo”.
”Pienimuotoinen” kai siksi, että Helsingin kaupunginteatterin isossa salissa oli lähes tuhat paikkaa, ja Lahteen tuli vain 760 paikkaa. Lahtelaiset teatterinystävät kävivät paljon Helsingissä, joten heidät oli houkuteltava oman kaupungin teatteriin komeilla puitteilla.
Jos Lahden teatteri olisi rakennettu heti suunnittelukilpailun jälkeen, se olisi arvioiden mukaan tullut maksamaan 25-30 miljoonaa markkaa. Kun talo 1983 valmistui, hinta oli 116 miljoonaa markkaa. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti vuotta ennen teatterin valmistumista, että ”rakennushanke luisui käsistä. Siitä tuli liian kallis” (ESS 27.9.1982). Jutun otsikko oli: ”Teatteritalosta tulee ylihintainen edustusrakennus.”
Tuolloin ei kommenteissa kuitenkaan puututtu mitenkään teatterin kokoon. Ei kukaan tohtinut arvostella pääsalia liian isoksi, sillä teatterilla oli imua. Nyt on toisin. Ison Juhani-salin katsomopaikkojen määrää pienennettiin pari vuotta sitten yli sadalla, mutta mitä se auttaa, kun ison kiinteistön ylläpitokulut ovat samat, vaikka paikkoja ei olisi kuin kymmenen.
Hesarin jutussa sanoi Tutkivan teatterityön keskuksen (Tampereen yliopisto) johtaja Mika Lehtinen, että yksi uusi asia voi tulevaisuudessa olla, että kuntaliitosten myötä jotkut kaupunginteatterit avaavat uusia sivunäyttämöitä. Toinen kehityssuunta, mikä jo on näkyvissäkin, on laitosteattereiden muuttuminen enemmän vierailunäyttämöiksi, jolloin omaa henkilökuntaa ei tarvita yhtä paljon kuin nyt. Hyvänä esimerkkinä tästä on jo Espoon kaupunginteatteri, joka hoitaa näytelmänsä kokonaan vierailuesityksillä ja freelancer-näyttelijöillä.
Vuonna 2010 käynnistyi kahdeksan suomalaisen alueteatterin ja ruotsalaisen Riksteaternin yhteistyöhanke, jota Suomessa koordinoi Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Suomalaisista teattereista mukana ovat mm. Espoon kaupunginteatteri, Jyväskylän kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri, Kuopion kaupunginteatteri, Oulun kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Åbo Svenska Teater, Wasa Teater ja Tutkivan teatterityön keskus.
Teatterin tilanne kokonaisuutena ei kuitenkaan ole sama kuin laitosteattereiden. Pienet ryhmäteatterit vetävät hyvin katsojia ja kulurakenne on kevyempi. Siksi ne voivat keskittyä kunnon teatterintekemiseen ilman, että välillä yritetään saada kassa kuntoon musikaalihömpällä.
kari.naskinen@gmail.com
Tämä kuitenkin koskee nimenomaan isoja laitosteattereita, jotka ovat nyt vaikeuksissa. Esimerkiksi Lahdessa ongelmana on liian iso pääsali. Ajat olivat kuitenkin toiset 30 vuotta sitten, jolloin teatteritalo valmistui. Oli nousukausi, eikä teatterilla ollut niin paljon kilpailijoita kuin nykyisin. Tyypillistä oli, että kun teatterirakennuksen suunnittelukilpailu 1974 ratkesi, totesi palkintolautakunta, että kilpailun voittaneesta ”pienimuotoisesta ratkaisusta tulee toimiva ja persoonallinen teatteritalo”.
”Pienimuotoinen” kai siksi, että Helsingin kaupunginteatterin isossa salissa oli lähes tuhat paikkaa, ja Lahteen tuli vain 760 paikkaa. Lahtelaiset teatterinystävät kävivät paljon Helsingissä, joten heidät oli houkuteltava oman kaupungin teatteriin komeilla puitteilla.
Jos Lahden teatteri olisi rakennettu heti suunnittelukilpailun jälkeen, se olisi arvioiden mukaan tullut maksamaan 25-30 miljoonaa markkaa. Kun talo 1983 valmistui, hinta oli 116 miljoonaa markkaa. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti vuotta ennen teatterin valmistumista, että ”rakennushanke luisui käsistä. Siitä tuli liian kallis” (ESS 27.9.1982). Jutun otsikko oli: ”Teatteritalosta tulee ylihintainen edustusrakennus.”
Tuolloin ei kommenteissa kuitenkaan puututtu mitenkään teatterin kokoon. Ei kukaan tohtinut arvostella pääsalia liian isoksi, sillä teatterilla oli imua. Nyt on toisin. Ison Juhani-salin katsomopaikkojen määrää pienennettiin pari vuotta sitten yli sadalla, mutta mitä se auttaa, kun ison kiinteistön ylläpitokulut ovat samat, vaikka paikkoja ei olisi kuin kymmenen.
Hesarin jutussa sanoi Tutkivan teatterityön keskuksen (Tampereen yliopisto) johtaja Mika Lehtinen, että yksi uusi asia voi tulevaisuudessa olla, että kuntaliitosten myötä jotkut kaupunginteatterit avaavat uusia sivunäyttämöitä. Toinen kehityssuunta, mikä jo on näkyvissäkin, on laitosteattereiden muuttuminen enemmän vierailunäyttämöiksi, jolloin omaa henkilökuntaa ei tarvita yhtä paljon kuin nyt. Hyvänä esimerkkinä tästä on jo Espoon kaupunginteatteri, joka hoitaa näytelmänsä kokonaan vierailuesityksillä ja freelancer-näyttelijöillä.
Vuonna 2010 käynnistyi kahdeksan suomalaisen alueteatterin ja ruotsalaisen Riksteaternin yhteistyöhanke, jota Suomessa koordinoi Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Suomalaisista teattereista mukana ovat mm. Espoon kaupunginteatteri, Jyväskylän kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri, Kuopion kaupunginteatteri, Oulun kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Åbo Svenska Teater, Wasa Teater ja Tutkivan teatterityön keskus.
Teatterin tilanne kokonaisuutena ei kuitenkaan ole sama kuin laitosteattereiden. Pienet ryhmäteatterit vetävät hyvin katsojia ja kulurakenne on kevyempi. Siksi ne voivat keskittyä kunnon teatterintekemiseen ilman, että välillä yritetään saada kassa kuntoon musikaalihömpällä.
kari.naskinen@gmail.com
